Hyväksyminen

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin askeleet, joilla asioita voi käsitellä, siis tehdä sitä sisäistä työtä ja sitä kautta kokea vapautumista tunnetaakoista ja henkisistä traumoista. Avaan nyt niitä askeleita vähän tarkemmin ja aloitan hyväksymisestä, jonka voi helposti myös ymmärtää väärin. Lähtökohta, ennen kuin voi edes hyväksyä, on asioiden tiedostaminen ja se tapahtuu tarkkailemalla ja havainnoimalla itseään, tunteitaan, reagointiaan ja yleensä elämäänsä. Kun havaitsee jotain, mikä vaivaa itseä, niin sitä voi lähteä työstämään.

Hyväksyminen tarkoittaa tässä yhteydessä, että hyväksyy sen, mitä on tässä hetkessä, sen mikä jo on tapahtunut. Se ei tarkoita sitä, että hyväksyy, että itseä saa kohdella huonosti, että vääryydet olisivat oikein tai että se antaisi luvan jonkin jatkua sellaisena. Hyväksyminen on sitä, että katsoo tosiasioita silmiin, ei kiellä, ei pakene, ei piiloudu eikä vastusta jo tapahtunutta. Vastustaminen ja asioiden kieltäminen vie valtavasti voimia ja usein tilanne pahenee jollain tavalla, kunnes suostuu siirtymään hyväksymisen ja asioiden kohtaamisen vaiheeseen.

Esimerkiksi jos litra maitoa kaatuisi laminaattilattialle, niin se tietysti harmittaisi. Yleensä varmaan otamme luutun käteen ja alamme siivota sitä sotkua, koska vahinko tapahtui ja sille ei mitään enää voi. Kun maito on kaatunut, on turha kiukutella purkille, se ei muuta tilannetta. Jos tuossa tilanteessa kieltää tapahtuneen, vastustaa sitä eikä suostu tekemään siivousta, maito alkaa haista ja se pilaa lattian. Voisi yrittää heittää maton kaatuneen maidon päälle ja piilottaa sotkun sillä ja se voikin toimia vähän aikaa. Ennemmin tai myöhemmin tilanne on kohdattava sellaisena kuin se on, hyväksyttävä sotku, siivottava ja mahdolliset vahingot korjattava. Tilanteen hyväksyminen ja sen hoitaminen ei tietenkään tarkoita, että annetaan sille lupa tapahtua huomenna uudelleen. Päinvastoin, yleensä opimme olemaan huolellisempia ja sitä ei enää tapahdu.

Hyväksyminen voi olla vaikeaa

Monella on sisällään paljon tunteita ja henkisiä traumoja, jotka on peitetty samaan tyyliin kuin kaatunut maito matolla. On tapahtunut jotain niin vaikeaa ja hankalaa käsitellä, että on ollut helpompi hypätä sen yli, jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kieltäen, paeten ja vastustaen. Piilottelu vie paljon voimia ja jossain vaiheessa tuo muisto alkaa ”haista” eli pyrkiä pintaan aiheuttamalla esim. fyysisiä kipuja, pelkoja, ahdistusta, vihaa tai katkeruutta. Näiden oireiden ohittaminen on kuin heittäisi toisen maton haisevan lattiaan imeytyneen maidon päälle ja vähän tuulettaisi. Oireiden ohittaminen voi tapahtua esim. uppoutumalla työhön, päihteiden käytöllä tai se voi näkyä syömisongelmina.

Hyväksyminen voi olla vaikeaa ja pelottavaa, sillä siinä joutuu purkamaan sen suojakuoren, minkä on rakentanut ja käsitys itsestä, muista ihmisistä ja tilanteesta usein muuttuu. Usein ei itsekään tiedä, mitä siellä piilossa maton alla on, haju vain kertoo, että jotain on. Hyväksyminen on se käännekohta, josta tervehtyminen voi alkaa, kun pakeneminen loppuu ja asian käsittely alkaa kohtaamalla totuuden.