Hyvinvointia ja terveyttä omin avuin 4

Henkiset traumat

Henkinen trauma syntyy kokemuksesta, joka aiheuttaa voimakkaita tunteita ja sitä ei käsitellä tai pureta tapahtumahetkellä. Trauman aiheuttava kokemus voi tapahtua itselle, sen voi nähdä tapahtuvan toiselle tai se voi jopa siirtyä sukupolvelta toiselle (taakkasiirtymä, solumuisti). Trauma voi olla syntynyt myös oman sielun matkalla, jossain toisessa ajassa ja toisessa paikassa. Traumaan liittyy usein voimakkaita pelkoja, kuten kuolemanpelko tai läheisen menettämisen pelko. Trauma voi aiheutua esim. väkivallanteosta, onnettomuudesta, läheisen kuolemasta, sodasta ja myös monesta vähemmän dramaattisesta, jopa ”hyvää” tarkoittavasta tapahtumasta. Esimerkiksi syntymään voi liittyä erilaisia traumaattisia tilanteita, vaikkapa erillään oleminen vanhemmista heti syntymän jälkeen voi aiheuttaa hylätyksi tulemisen trauman.

Sotatrauma on yleinen tällainen sukupolvelta toiselle siirtyvä trauma. Oma isä tai isoisä on voinut olla sodassa ja traumatisoitunut siellä pahoin. Kotiin palattua asioita ei ole käsitelty, ne on piilotettu, niistä on vaiettu, ne ovat aiheuttaneet myös vihaa ja mahdollisesti syyllisyyttä ja häpeää. Perhe on aistinut asian ja ottanut kantaakseen osan siitä, tämä voi todella edetä useammalle sukupolvelle. Tällä hetkellä Ukrainan sota aiheuttaa sotatraumojen aktivoitumista kollektiivisesti Suomessa. Se on hyvä asia, että ne tulevat pintaan. Pelko uudesta sodasta on ymmärrettävä tunnereaktio käsittelemättömään traumaan. Trauma pitäisi nyt kohdata ja purkaa, ei valmistautua uuteen sotaan, saatikka alkaa lietsoa sitä tapahtuvaksi. Uusi sota traumatisoisi nykyiset nuoret ja taas uudet sukupolvet. Ketju on katkaistava.

Henkisestä näkökulmasta tarkasteltuna sotaa on jossakin, jotta traumat tulisivat esiin ja käsiteltäviksi. Ulkoinen maailma heijastaa sitä, mitä on sisällämme. Ulkoinen maailma muistuttaa, että katsopa tätä, huomaa reaktiosi ja hoida ne. Kaikki, mikä aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion, osuu johonkin sisällämme. Pelko, viha, syyllisyys ja häpeä ovat vaikeita tunteita kohdattaviksi, mutta itsen ja maailman parantuminen vaatii sen tekemään, ennemmin tai myöhemmin. Toivon todella, että se tapahtuisi sotatraumojen osalta nyt, ilman uutta sotaa.

Syvän trauman purku yksin omin avuin voi olla haastavaa, apu on usein tarpeen. Trauman purku vaatii usein sekä kehollista hoitoa että energiahoitoa ja usein myös psykoterapiaa tai henkistä terapiaa. Kerron kuitenkin tavan, millä voi yleensä itse käsitellä elämänsä tapahtumia, syvien traumojen ollessa kyseessä tämä ei ehkä aina riitä.

Asioiden henkinen käsittely

On erittäin vaativaa käsitellä syviä asioita, älä pakota itseäsi siihen, ennen kuin olet valmis. Jos traumaattinen tapahtuma on tapahtunut sinulle tässä elämässäsi, niin suosittelen tekemään purkua siihen perehtyneen henkilön kanssa. Asioiden käsittely itse alla olevalla tavalla vaatii myös henkistä näkemystä elämästä. Kannattaa ensin pohtia sellaisia ”pieniä” kysymyksiä kuten; elämän tarkoitus, kuka minä olen, miksi olen täällä. Kun on käsitystä em. asioista, on mahdollista työstää sisäisiä asioita tähän tapaan:

  1. Hyväksy asia tai tapahtuma, joka on tapahtunut. Jos se on tapahtunut, et voi sille mitään. Katso sitä laajemmasta näkökulmasta, jotta voisit ymmärtää, miksi se tapahtui. Asiat tapahtuvat sinua varten, jotta ne jollain tavalla auttaisivat sinua ymmärtämään, vapautumaan, kehittymään. Syyn ja seurauksen laki (karma) voi olla myös tapahtuman syynä.
  2. Vapauta esiin nousevat tunteet. Niitä ei tarvitse kokea lävitse, tunnistaminen ja irti päästäminen on tarpeen.
  3. Huomaa, mitä tapahtuma opetti tai antoi jollain tapaa. Joskus jokin asia suojelee meitä joltain toiselta asialta tai tuo muuta hyötyä.
  4. Rakasta sitä, mitä tapahtui. Jos löysit tapahtuman antaman opin tai hyödyn, voit ymmärtää, että se oli sinulle ”rakkaudella räätälöity vastoinkäyminen”.
  5. Anna anteeksi muille ja itselle, pyydä anteeksi muilta. Voit tehdä tämän yksin mielessäsi.
  6. Koe kiitollisuutta tapahtumasta ja ota saamasi opit ja mahdolliset muut lahjat käyttöösi. Kerro myös itsellesi, että saat nyt sen trauman tuoman opin, hyödyn tai lahjan ILMAN kyseistä traumaa.

Anna kullekin vaiheelle tarvittava aika, tämä voi vaatia pidemmän ajan. Kaikkeen asian käsittelyyn kannattaa pyytää apua myös Luojalta, enkeleiltä, Pyhältä hengeltä tai millä nimellä korkeampaa voimaa sinä kutsutkin. Asioita voi käsitellä meditaation tai rukouksen yhteydessä.

Tunne, henkinen trauma tai muisto jostain aiemmasta tapahtumasta ei voi vahingoittaa sinua tässä hetkessä, olet siis turvassa juuri nyt. Kerro itsellesi se. Olet turvassa, vaikka voi tuntua epämukavalta, voi itkettää, voi nousta esiin vihaa ja katkeruutta. Se on oikein hyvä! Esiin nousevat tunteet pystyy käsittelemään ja vapauttamaan, anna niiden tulla ja kohtaa ne.

Sinä olet valoa ja rakkautta, ikuinen sielu ja henki, oppimassa ja kokemassa maallista elämää ihmiskehossa. Kaikki tämä kuuluu kokemukseen, siksi voit hyväksyä kaiken menneen, antaa ja saada kaiken anteeksi, rakastaa kokemaasi ja tuntea siitä kiitollisuutta. Kun saat trauman purettua, vapaudut siitä etkä enää tarvitse siitä muistuttavia asioita elämääsi.

Hyvinvointia ja terveyttä omin avuin 3

Tunteet

Tässä kirjoitusten sarjassa pohditaan käytännönläheisesti hyvinvointia ja terveyttä henkisestä näkökulmasta. Tavoite on palauttaa ns. tehdasasetukset eli Luojayhteys ja perusolotilaksemme rakkaus, rauha, turva, ilo ja runsaus sekä perusterveys. Lähdimme etenemään teoista (osa 1), puheesta ja ajatuksista (osa 2), nyt siirrymme astetta syvemmälle tunnemaailmaan ja pohdimme tunteiden vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen.

Jos kirjoitat hakukoneeseen ”tunteet”, löydät listan ”104 tunnetta aakkosjärjestyksessä” ja erilaisia määritelmiä. Tunteiden kokeminen on yksilöllistä, siihen vaikuttaa mm. temperamentti ja persoonallisuus sekä aiemmat kokemukset. Tunteet ovat tärkeitä ja tarpeellisia, sillä niillä on yleensä jokin viesti ja tarkoitus. Joskus tunteita tarvitaan selviytymiseen, ne kertovat tarpeistamme, tunteet tuovat tietoa ympäristöstä, toisista ja lisäävät itsetuntemusta. Tunteiden voimakkuus ja kesto vaihtelevat, esim. suru voi olla pitkäkestoinen, kun taas viha leimahtaa nopeasti ja haihtuu pian. Yleensä tunteen kesto on muutamista sekunneista muutamiin tunteihin, pidempikestoisena se muuttuu mielialaksi, joka on pysyvämpi olotila. Jos mieliala jää päälle pitkäksi ajaksi, se alkaa vaikuttaa siihen sisäiseen syvempään asetukseen.

Tunteiden vaikutus hyvinvointiin

Kaikki tunteet ovat sallittuja ja tarpeellisia, sillä niillä on yleensä jokin viesti. Hyvinvoinnin kannalta on hyödyllistä antaa tunteiden tulla esiin, yrittää tunnistaa ne (lista 104 tunnetta voi auttaa tässä) ja kokea ne lävitse samalla kun ottaa vastaan niiden viestin. Kiireisessä elämässä tämä voi olla haastavaa, koska usein se vaatii hetkellisen pysähtymisen, jotta voi tämän tunnistamisen ja kokemisen tehdä. Tunne tuntuu mielessä ja/tai kehossa. Hyvinvoinnin kannalta on ongelmallista, jos toistuvasti torjuu hankalia epämieluisia tunteita, siis ei elä ja koe niitä lävitse. Nämä torjutut tunteet ovat kuitenkin olemassa ja ne menevät jonnekin. Kun niiden tunteiden antaa tulla esiin ja suostuu tuntemaan ne, ne haihtuvat. Jos tunteet torjutaan, ne kertyvät kehoon ja alitajuntaan. Ajan kanssa torjutut tunteet alkavat aiheuttaa kehossa kipuja. Kun torjutut epämukavat tunteet yrittävät tulla kehosta esiin, usein haluamme pitää ne poissa esim. syömällä makeaa (tunnesyöminen) tai juomalla alkoholia. Tällä tavoin ongelma tuplaantuu, torjuttujen tunteiden aiheuttaman paineen lisäksi tulee epäterveellinen tapa ja näistä aiheutuu usein kierre, toiminta toistuu esim. joka viikonloppu.

Kaikilla on tunnekuormaa

Kaikilla on varmasti tällaista purkamatonta tunnekuormaa, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Hyvä uutinen on se, että sen purkamisen voi aloittaa milloin tahansa. Se vaatii tahdon kohdata ja käsitellä hankalatkin tunteet, siihen tarvitaan myös aikaa ja pysähtymistä. Olisi hienoa, jos pystyisi tekemään tämän ennen isompia oireita tai sairastumista, vapaaehtoisesti. Elämä osaa kyllä suostutella ja antaa vinkkejä, että jotain pitäisi tehdä, mikäli sielun suunnitelmassa on suunnitellut nämä asiat käsittelevänsä tässä elämässä. Vinkki pysähtymisestä kannattaa ottaa vastaan ja ryhtyä työhön.

Miten tunteita käsitellään?

Tunteiden käsittelyyn on monia tapoja, tässä yksi, miten voisi toimia. Pysähdy, istu, sulje silmät ja keskity hengitykseen. Ala kuulostella, miltä kehossa tuntuu. Anna päivän mittaan ohitettujen tunteiden nousta esiin, hyväksy ne yksi kerrallaan, tunnista, jos pystyt ja anna niiden tuntua. Esim. huomaat, että esiin nousee pettymystä jostain tilanteesta. Tunne sitä pettymystä niin kauan kuin se tuntuu. Kun se lakkaa tuntumasta, voit analysoida sitä, mistä se tuli, miksi se tuli. Kertooko se jostain tärkeästä? Saattaa esim. huomata, että antoi jonkun kohdella itseään huonosti ja tuntee pettymystä sekä toista ihmistä että itseä kohtaan. Mikä pettymyksen tunteen viesti tuolloin on? Se voi kertoa ehkä siitä, että pitäisi pitää itsensä puolta vastaavissa tilanteissa ja asettaa rajoja muiden käytökselle. Kun löydät tunteen tuoman viestin, voit ottaa siitä opiksi ja toimia seuraavalla kerralla toisin, jolloin pettymyksen tunnetta ei tule ja voitkin tuntea esim. tulleesi arvostetuksi. Kun ymmärrät tunteen viestin, voit kokea tunteesta kiitollisuutta, vaikka tunne alun perin tuntuikin ikävältä.

Parasta tietenkin olisi, jos voisimme elää niin hitaasti, että tunteen pystyisi elämään läpi juuri silloin kun se ilmenee ja olisi aikaa toimia sen tunteen mukaisesti heti. Joskus tämä onnistuu, joskus ei. Tunteita tulee ja menee, kaikkiin ei tarvitse puuttua. Toistuviin tunteisiin kannattaa kiinnittää huomiota, varsinkin jos ne rajoittavat jotenkin tai laskevat mielialaa. Toistuvia tunteita voisi olla esim. tunne huonommuudesta tai ulkopuolisuudesta, riittämättömyydestä tai erilaiset pelot. Jos on tämän tyyppisiä toistuvia tunteita, kannattaa kiinnittää huomiota tilanteisiin, joissa ne alkavat tuntua. Mitä silloin tapahtuu, kenen seurassa olet, mihin se liittyy? Tästä saat johtolankoja, jos et ole selvillä tunteen alkuperästä. Kun saat johtolankoja, voit muistella elämääsi taaksepäin, lapsuuteen asti ja yrittää selvittää, missä koit tuon tilanteen ja tunteen ensimmäisen kerran. Jos olit silloin pieni lapsi, voit mielikuvissasi tai meditaatiossa lohduttaa itseäsi pienenä, antaa turvaa ja myötätuntoa tai mitä tahansa lapsi tarvitsee siinä tilanteessa. Tämä osa sinua, sisäinen lapsesi, on edelleen olemassa ja voit hoitaa häntä. Kun hoidat sisäisen lapsesi tunnetta, se eheyttää sinua tässä hetkessä. Tämän jälkeen kiinnitä huomiota siihen, että palaako tämä tunne vielä. Jos ei, hoidit sen. Jos se tunne palaa, jatka sen työstämistä. Yhteen samaan tunteeseen voi liittyä useitakin asioita.

Tunteita voi purkaa myös kehollisesti

Tunteiden purkamiseen on myös kehollisia tapoja, esim. kiukun purkaminen nyrkkeilysäkkiä hakkaamalla, surun purkaminen itkemällä, kehoa voi ravistella irrottaakseen jonkin tunteen tai voi antaa tuulen puhaltaa tai veden huuhtoa tunteen pois. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niiden purkamisessa ei saa satuttaa ketään toista eikä itseään tai paikkojakaan kannata alkaa rikkoa.

Hyvinvointia ja terveyttä omin avuin 2

Ajatukset ja puheet

Jos haluat vinkkejä siihen, miten itse voit ottaa enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistasi ja terveydestäsi nimenomaan henkisestä näkökulmasta asioita tarkastellen, niin luet oikeaa juttua! Osassa yksi käsittelin fyysisiä perusasioita. Tavoite on siis palauttaa ns. tehdasasetukset eli Luojayhteys ja perusolotilaksemme rakkaus, rauha, turva, ilo ja runsaus sekä perusterveys.

Ensimmäinen kirjoitus käsitteli tekemistä, nyt siirrymme puheisiin ja ajatuksiin. Tekeminen, puhuminen ja ajattelu ovat siitä yksinkertaisia asioita, että niitä pystyy helposti huomioimaan, kun ryhtyy tarkkailemaan. Kun huomaa omat ajatus- ja puhetapansa, niitä on mahdollista muuttaa. Niiden muuttaminen on yksinkertaista, jos niin tahtoo tehdä, sillä sinä itse olet se, joka ajattelee ja puhuu. Sinulla, ja vain sinulla, on täysi valta muuttaa ajatuksesi ja puheesi, niin halutessasi. Ajatusten ja puheen muuttaminen vaikuttaa myös sitten siihen, miten ja mitä tekee.

Hyvinvoinnin ja terveyden kannalta olisi hyödyllistä muokata ajattelua ja puhetta, myös sitä sisäistä puhetta, itseä kannustavaksi, hyväksyväksi ja rakastavaksi. Omia ajatuksiaan voi kyseenalaistaa kysymällä hyödyttääkö tämä ajatustapa minua? Edistääkö tämä ajatus hyvinvointiani? Viekö tämä ajatustapa minua siihen suuntaan, minne tahdon edetä?

Ovatko ajatukset omia? Ovatko ne aina totta?

Kun ajatuksia tarkkailee, voi myös huomata, että monet niistä eivät ole ollenkaan totta. Osa ajatuksista ei ole alun perin edes omiamme, vaan omaksumme helposti toisten puheista asioita. Omaksumme varsinkin auktoriteettien puhumia asioita itsellemme tosiksi ajatuksiksi. Auktoriteetteja ovat lapsuudessa ainakin vanhemmat ja opettajat, myöhemmin esim. lääkärit ja asiantuntijat. Lapsena auktoriteettien puheiden kyseenalaistaminen on vaikeaa, mutta onneksi murrosiässä tämä kyky alkaa kehittyä. Tätä kyseenalaistamisen taitoa todella tarvitaan, sillä ajatuksia tuputetaan meille koko ajan esimerkiksi lööpeissä ja mainoksissa. Usein näillä on tarkoitus markkinoida jotain, saada aikaan tarve tai tunnetila ja ohjata sen kautta toimintaa, vaikkapa ostamaan jotain tuotetta. Tämä on hyvä tiedostaa ja oppia päättämään itse, minkä ajatuksen haluaa itselleen ottaa ja minkä hylätä.

Hyvinvoinnin kannalta on huolestuttavaa se, että lähes joka päivä iltapäivälehtien lööpit huutavat meille uhkakuvia monista eri sairauksista. Tämä aiheuttaa alussa pelkoa, toistuessaan pitkään siitä tulee ikään kuin normaalia, jos sitä ei kyseenalaista tai katkaise sen ulkoisen ajatuksen siirtymistä omaksi ajatukseksi. Toistuva ajatus muuttuu ajan myötä syvemmäksi uskomukseksi ja lopulta se vaikuttaa sinne sisäiseen turvan olotilaan heikentäen sitä. Eli on helpompaa tiedostaa asia silloin, kun se on ajatuksen tasolla ja muuttaa se siinä vaiheessa.

Uskotko terveyteen vai sairauteen?

Ihmisten puheista ja käytöksestä huomaa, että pidetään normaalina ja vääjäämättömänä sitä, että jossain vaiheessa ikääntymistä kaikille tulee sairauksia. Viisikymppisetkin ihmiset saattavat kysyä keskustelussaan, että mitä lääkityksiä toisella on ja särkyjä ja kolotuksia pidetään itsestäänselvyyksinä. Tämä ei ole normaalia! Ihmisen kuuluu olla terve! Ihmisen on mahdollista olla terve satavuotiaaksi ja enemmänkin! Tässä kohtaa on selvästi nyrjähtänyt se perusolotila aivan toiseksi kuin pitäisi olla; perusterveyden olotila on muuttunut perussairauden olotilaksi.

Ensimmäisessä osassa kerroin, että mieli ottaa voiton fyysisestä kehosta. Sairastumisen ohjelmointi on tehnyt tehtävänsä, useimmat ihmiset uskovat ennemmin sairauteen kuin terveyteen. Keho tottelee sairastumalla. Lääkäri antaa diagnoosiin ja määrää lääkityksen ja kertoo sen olevan tarpeen loppuelämän ajan. Otamme helposti tämän totena ja toimimme sen mukaan. Tässä olisi kyllä syytä ajatella itse ja kyseenalaistaa asia. On sairauksia, joihin voi vaikuttaa elämäntavoilla ja lääkitystä ei enää tarvita. Kaikki tietävät tämän; kohonnut verenpaine ja kakkostyypin diabetes ainakin. Mutta elämäntapojen muutos on vaikea! Ja varsinkin, jos ajatukset ja uskomukset pitävät sairaudentilaa yllä.

Miten muuttaa ajatuksia?

Ajatusten muuttaminen vaatii tiedostamista ja toistoa. Kun huomaat päässäsi itsellesi haitallisen ajatuksen, kerro sille mielessäsi tai ääneen sanoen, että et halua enää ajatella näin ja kerro, mikä on ajatuksesi asiasta nyt. Vanha ajatus yrittää luultavasti tulla takaisin ja silloin tämä pitää toistaa. Jatkon kannalta olisi hyödyllistä, jos merkitset muistiin mahdollisia reaktioita. Jos vaikka jonkin ajatuksen hylkääminen ja muuttaminen aiheuttaa tunnereaktion, kuten pelon, se saattaa tarvita myös tunnetyöskentelyä tai siihen liittyen on syvemmällä uskomus.

Ajatuksia tulee ja menee päivässä kymmeniätuhansia, kaikkiin ei voi eikä tarvitse yksitellen tarttua. Kukin varmaan tunnistaa onko oma ajatusvirta enemmän pessimistinen vai optimistinen, tätä suuntaa voisi pyrkiä kääntämään enemmän optimistisiin ajatuksiin. Ajatuksiin voisi lisätä lempeyttä, armollisuutta ja hyväksyntää sekä itseä että muita kohtaan sekä toivoa. Ajatuksia voisi myös yrittää keventää, lisätä huumoria ja iloa sekä leikkisyyttä. Kaikkea ei tarvitse ottaa tosissaan ja vakavasti tai henkilökohtaisesti.

Ajatuksissamme annamme tapahtumille ja asioille myös merkityksiä. Tämä tarkoittaa huonoa, tästä on haittaa ja harmia, onpa kurjaa jne. Näin sitten on, jos niin ajattelet. Voisitko muuttaa ajatteluasi siten, että asia saattaakin olla hyödyksi ja opiksi, onnenpotku suorastaan ja jotain parempaa on tulossa menetyksen tilalle? Jos näin pystyt ajattelemaan, niin sitten se onkin niin!

Puhe

Puhe on ajatusten ääneen sanomista. Puhe vaikuttaa itsen lisäksi muihin, jotka ovat sen kuulemassa. Puhuja on vastuussa puheestaan, kuulija on vastuussa siitä, miten sen ottaa vastaan ja miten sen käsittelee. Puhe on merkityksellistä ja sillä on voimaa. Annamme usein enemmän arvoa auktoriteetin puheelle, esimerkkinä tässä asiayhteydessä tietenkin lääkäri. Kenenkään ei pitäisi ottaa totena vastaan mitään lopullista diagnoosia, lääkäri ei ole jumala. Kukaan ei voi sanoa toiselle, että et kävele koskaan, sinulla on kaksi kuukautta elinaikaa tai tämä ei parane koskaan, tarvitset lopun elämäsi ajan lääkitystä. Olemme varmasti kuulleet kaikki, että on yksilöitä, jotka eivät ole uskoneet diagnoosia ja juoksevat maratoneja vastoin odotuksia, saavat lapsia, vaikkei pitänyt, elävät vaan vaikka piti kuolla. Aina on toivoa ja ihmeitäkin tapahtuu. Ihminen uusiutuu solutasolla koko ajan ja koko elämänsä ajan. Vanheneminen ei ole koodattu DNA:han, se on koodattu mieleen ohjelmaksi, johon voi vaikuttaa!

Kun ajatuksesi muuttuvat, myös puheesi muuttuu. Kun ajatuksesi muuttuvat, myös suhtautumisesi toisten puheeseen muuttuu. Meillä on oikeus muuttua. Meillä on kyky muuttua. Se on hienoa.

Hyvinvointia ja terveyttä omin avuin 1

Perusasiat

Aion kirjoittaa useamman tekstin liittyen siihen, mitä kukin voi itse tehdä voidakseen paremmin niin henkisesti kuin fyysisesti. Motivaatio tästä aiheesta kirjoittamiseen tulee siitä, että näyttää siltä, että kaikki eivät saa apua julkiselta terveyden- ja sairaudenhoidolta tai eivät hyödy siitä, koska siellä hoidetaan monesti oireita lääkkeillä puuttumatta juurisyihin. Tilanne ei näytä paranevan nopeasti, siksi niiden, jotka tahtovat ja pystyvät, kannattaa ottaa mahdollisimman paljon vastuuta itsestään ja terveydestään. Tietenkin on tilanteita, joissa tarvitaan lääkärin apua ja lääkkeitä. Parasta olisikin kiinnittää tähän itsehoitoasiaan huomiota ennalta ehkäisevästi silloin, kun on terve.

Keskityn kirjoituksissani pääasiassa uskomusten, ajatusten ja tunteiden käsittelyyn ja traumojen purkuun sekä itsen hoitamiseen energeettisesti. Kuitenkin on olemassa fyysiset perusasiat, joita ei voi ohittaa, siksi käsittelen niitä tässä ensimmäisessä osassa, vaikka en ole niissä muuta kuin kokemusasiantuntija, kuten me kaikki tietysti olemme.

Ihmisen perusolotila(”tehdasasetus”), jonka Luoja on luonut, on mielestäni rakkaus, rauha, turva, ilo ja runsaus sekä perusterveys ja myös yhteys tähän meidän Luojaan. Tarkoitan näillä pääasiassa sisäistä olotilaa, esim. sisäistä rauhaa ja turvallisuuden tunnetta riippumatta siitä, mitä itsen ulkopuolella tapahtuu. Ilo sisäisenä olotilana tuntuu tyytyväisyytenä, positiivisuutena, pilkkeenä silmäkulmassa ja hymynkareena suupielessä ilman viihdettä ja vitsejä. Rakkaus on sisäisenä tilana itsen, muiden, luonnon, elämän ja Luojan sekä kaikkeuden hyväksymistä ja rakastamista sellaisena kuin ne ovat. Tämä on ikään kuin pohjavire, jonka päällä elämäntapahtumat ja siihen liittyvät tunteet virtaavat. Vaikka olisi sisäisen turvan tila, tunnemme tietysti pelkoa silloin, kun siihen on syytä, vedämme rajat muiden käytökselle jne. Kun tunteet tunnistetaan, otetaan niiden viesti vastaan ja käsitellään ne, niin ne eivät vaikuta tuohon syvempään sisäiseen perusolotilaan. Jos tunteita torjuu ja työntää piiloon, ne alkavat kertyä jonnekin sekä alitajunnassa että kehossa ja ajan myötä vaikuttavat niin sisäiseen perusolotilaan kuin myös fyysiseen oloon. Tavoite olisi purkaa tätä jo kertynyttä lastia, jotta voisi palautua sisäiseen perusolotilaan, joka sitten vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin.

Perusterveys

Perusterveydellä tarkoitan tilaa, jossa ei ole ns. perussairauksia, jotka usein ovat seurausta terveydelle haitallisista elämäntavoista tai olosuhteista. Terve keho reagoi oireilla haitallisiin aineisiin ja pyrkii poistamaan ne kehosta. Esim. mahataudit ja flunssat ovat tällaisia kehon luonnollisia puhdistusreaktioita. Ihmisen keho on valtavan vahva, viisas ja sitkeä ja se tekee kaikkensa säilyttääkseen kehon terveyden. Kuitenkin ihmisellä on myös mieli, joka ohjaa fysiikkaa ja mieli ottaa lopulta voiton fyysisestä kehosta. Tästä syystä uskomukset ja ajatukset ovat merkityksellisiä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tästä kirjoitan lisää muissa osissa.

Kaikilla ei kuitenkaan ole perusterveyttä, osalla ihmisistä on jo syntyessään jokin sairaus tai vamma. Miksi näin, jos ”tehdasasetuksen” pitäisi olla perusterveys? Tämä on hankala kysymys ja voin vain esittää omia näkemyksiäni tästä. Korkeimman Luojan näkemys ja luomistyö ihmisestä on tuo ”tehdasasetus”, jonka mukaan ihmisen on tarkoitus elää rakkaudessa, rauhassa, turvassa, ilossa ja runsaudessa sekä täysin terveenä. Olemme kuitenkin kadottaneet tämän kyvyn tai yhteyden tähän mahdollisuuteen. Luultavasti sieluina olemme lähteneet tälle matkalle kokemaan kaikenlaista, myös sairauksia. Voisi olla myös mahdollista, että sielut on huijattu, orjuutettu, toimimaan suljetussa systeemissä, jossa pyörimme karman karusellissa elämästä toiseen ilman yhteyttä Luojaan.

Olemme sitten eksyneet sieluina omasta tahdostamme tai meidät on eksytetty jonkin tahon toimesta, niin tällä hetkellä on mahdollista löytää tämä yhteys Luojaan uudelleen ja palata siihen perusolotilaan ihan tässä maallisessa elämässä, ilman kuolemaa, ilman siirtymistä henkimaailmaan. Tämä prosessi on parhaillaan menossa hyvässä vauhdissa!

Fyysiset perusasiat

Fyysisen hyvinvoinnin osalta tietoa on saatavilla valtavasti. Meille kerrotaan eri lähteissä, miten syödä oikein, miten liikkua, nukkua, välttää stressiä jne. Tästä tiedosta tulisi löytää ne asiat, jotka tuntuvat itselle sopivilta. Vaikka kehomme toimivat pääosin samoin tavoin, on myös eroavaisuuksia. Osa ihmisistä tietää luontaisesti, mikä ravinto sopii ja mikä ei, toiset sitten kokeilevat erilaisia ruokavalioita ja ruokailurytmejä. Avainasemassa on oman kehon ja olon kuuntelu ruoan, liikunnan ja nukkumisen suhteen. Yleensä me tiedämme, mikä on hyväksi ja mikä ei, mutta silti sen noudattaminen on vaikeaa.

Jos viralliset ravitsemussuositukset eivät aivan tunnu itselle parhailta, niin mielestäni hyvää tietoa löytyy esim. lääkäri Antti Heikkilältä ja lääkäri Ari Miettiseltä, jolla on Youtubekanava omalla nimellään. Heikkilä on kirjoittanut useita kirjoja aiheesta ja hänellä on aiheeseen liittyvää valmennusta. Miettisellä on useita eriaiheisia selkeitä ja maanläheisiä videoita terveyteen liittyen. Viralliset ravitsemussuositukset eivät perustu 100 % terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteluun, vaan niihin vaikuttavat valitettavasti ainakin maatalouspolitiikka ja talousnäkökulmat. Tutustumisen arvoisia asioita ovat mielestäni ainakin pätkäpaasto ja paasto yleensäkin, vähähiilihydraattinen ruokavalio ja keto. Mahdollisimman vähän käsitelty puhdas ruoka ja luomuruoka olisi parasta, jos sitä vain on saatavilla. Kevyttuotteet kannattaa unohtaa, ne vain lisäävät ongelmia.

Liikunnassa tärkeintä olisi vain liikkua itselle sopivin tavoin, tuplahyöty tulee ulkona raikkaassa ilmassa ja luonnossa liikkumisesta. Luonnosta saa voimaa monin tavoin (löydät siitä lisää aiemmasta kirjoituksestani).  Puhdasta vettä tarvitaan riittävästi sisäisesti ja hyvää se tekee myös ulkoisesti, myös kylmänä! Älä ryyppää, älä käytä huumeita, älä polta tupakkaa, älä stressaa, nuku riittävästi! Ja vielä yksi asia: hengitä nenän kautta.

Miksi ei onnistu?

Siinä oli ohjeita hyvään terveeseen elämään, ei muuta kuin noudattamaan! Helpommin sanottu kuin tehty! Miksi se on niin vaikeaa? Sitä yrittää ja yrittää, mutta onko sitten vain niin laiska ja tyhmä, että kerta toisensa jälkeen sortuu samaan? Ei ole kyse siitä. Tahdonvoima ei yleensä mitenkään riittää vastustamaan esim. addiktiota, jonka aiheuttaa alitajunnassa oleva ohjelmointi. Sen esiin saaminen ja muuttaminen ei ole helppoa, sillä usein se on vielä piilotettukin hyvin. Palataan tähänkin myöhemmin syvemmin ja käytännön neuvoin.

Mistä aloittaa?

Voisi aloittaa tarkkailemalla itseään, kehoaan ja toimiaan. Mistä minulle tulee hyvä ja energinen olo? Lisää sitä, jos mahdollista. Mistä minulle tulee huono ja väsynyt olo? Pyri vähentämään tai välttämään sitä, jos pystyt. Jos ei onnistu, huomioi se ja tutki asiaa tarkemmin. Kysy itseltäsi miksi se on näin ja kirjoita saamasi vastaukset muistiin, jos se tuntuu hyödylliseltä. Kysy useampia kysymyksiä, jotta pääset syvemmälle todellisiin syihin. Kun esität kysymyksiä itsellesi, saat vastauksen jossain kohtaa jossain muodossa, joskus aivan hetikin. Vaikka et saisikaan kysymyksiin vastauksia tässä vaiheessa, niin pane merkille, mitä haluamasi muutoksia pystyt tekemään ja mitä et.

Voimaa luonnosta

Tänä kesänä olen kokenut saaneeni voimaa luonnosta todella monella tavalla ja enemmän kuin koskaan ennen. Kesä oli toki pitkä, sehän alkoi toden teolla jo toukokuussa ja jatkui pitkälle syyskuuhun, ja auringosta saikin siksi nauttia maksimaalisesti. Iloa on antanut auringonpaisteen lisäksi kauniit auringonnousut ja -laskut. Sehän tiedetään, että auringonvalo aktivoi D-vitamiinin luontaista muodostumista elimistössä, mutta ehkä se aktivoi jotain muutakin. Valoenergian mainitseminen ei ole niin utopistista, jos ajattelee sen toimivan samaan tapaan kuin D-vitamiinin aktivointi. Joka tapauksessa aurinko on meille tietenkin elämän ehto.

Toinen yhtä tärkeä elementti on vesi. Lämmin sää on mahdollistanut pitkän uimakauden luonnonvesissä myös meille viluisimmille. Se on tehnyt todella hyvää! Illalla uimisen jälkeen uni on tullut paremmin ja keho on pysynyt viileänä kuumallakin ilmalla. Parasta on ollut, kun on päässyt sekä saunaan että uimaan. Välillä olen liotellut varpaita suovedessä ja jopa kahlannut vesilätäköissä sateen jälkeen. Veden kanssa lotraaminen tuntuu minusta maadoittavalta ja myös energeettisesti puhdistavalta, suihkussa käyntikin ajaa asian.

Äitimaa on antanut runsaasti antejaan, sato on ollut suuri niin marjoissa, hedelmissä kuin sienissäkin. Nokkosta on riittänyt pitkään, mesiangervosta uutin ensimmäistä kertaa luonnon omaa särkylääkettä ja myös siankärsämöstä tein tinktuuraa.

Voimapaikka

Luonnossa liikkuminen on minulle yleensä aina voimaannuttavaa, mutta en ole aiemmin löytänyt tai kokenut varsinaista voimapaikkaa, jollaisesta olen kuullut monilta. Monilla on luonnossa oma erityinen paikka, jossa he kokevat saavansa erityisesti voimaa. Koin tällaisen elokuussa Kolilla. Saavuimme Kolille iltapäivällä ja kiipesimme jyrkkää rinnettä ylös Ukko-Kolin laelle. Reitti oli haastava ja väsyin siinä niin, että epäilin, pääsenkö sieltä ollenkaan omin jaloin takaisin alas. Päästessäni Ukko-Kolin laelle ja nähdessäni ensimmäistä kertaa livenä upean maiseman Pielisen suuntaan, kyyneleet tulivat silmiini liikutuksesta. Hetken siinä istuttuani ja hengiteltyäni maisemaa ihaillen voimani palasivat aivan ihmeellisesti. Matka jatkui hypellen ja täysissä voimissa! Kokemus oli ihmeellinen, minulle ennenkokematon. Nyt tunnistan voimapaikan sellaiseen osuessani.

En ole vielä löytänyt vastaavaa paikkaa kodin lähettyviltä, mutta meditaatiossa ja muistoissani voin palata voimaantumaan milloin tahansa Ukko-Kolille. Tuon kokemuksen jälkeen kallio on ollut minulle aiempaa tärkeämmässä roolissa. Huomaan kalliot paremmin ja hakeudun niiden luo. Aiemmin metsä on ollut ykköspaikka ja vesistö myös. Kolilla ja monessa muussakin paikassa nämä kaikki elementit ovat läsnä samassa paikassa; vettä, kalliota, metsää, raikasta ilmaa ja tietenkin auringon paistetta!

Maadoittuminen

Miksi luonnossa olo tekee meille niin hyvän olon, rauhoittaa ja lataa voimiamme? Luonnossa voimme tahdistua luonnolliseen taajuuteen eli olla yhtä maapallon sydämenlyönnin tahdin kanssa. Koen, että tätä on maadoittuminen. Kun olemme paljon sisätiloissa ja esim. sähkölaitteiden keskellä, stressaantuneita tai peloissamme, niin emme pysy tässä maapallon luonnollisessa sykkeessä ja taajuudessa. Luonnossa ollessa se palautuu, virkistymme ja rauhoitumme. Tällä on suuri merkitys myös terveydelle. Luonto hoitaa ihmistä ja samalla se on myös vuorovaikutusta, ihminen on yhtä lailla tärkeä luonnolle. Yhteys, kiitollisuus ja luonnon kauneuden ihailu hoitaa puolestaan luontoa.

Kaisa voimapaikalla Ukko-Kolilla elokuussa 2024

Uuten kasvukauteen

Luonto valmistautuu syyslepoon ja sen kautta uuteen kasvukauteen. Syyspäiväntasaus oli juuri viime viikonloppuna. Meilläkin purettiin jo kesäkeittiö autokatoksesta, kerran jo skrapasin auton tuulilasin. Takassa on ollut tuli muutamana päivänä ja kynttilöitä on poltettu. Vuodenkierto ja vuodenajat ovat hienoja juttuja!

Ihmisen kasvukausi menee omaa rytmiään. Minulla on tällä hetkellä astrologisen kartan mukaan loppumassa todella pitkä auringonpimennys. Juuri nyt aurinko alkaa sarastaa ja se kipuaa hitaasti kohti keskitaivasta. Ihmisen astrologinen auringonpimennys on kuin siemenen aika maan sisällä mullassa, siis tarpeellinen ja merkittävä vaihe. Se on valmistautumista johonkin, joka vääjäämättä tapahtuu.

Tunnen itsessäni uuden vaiheen alkavan. Pitkä henkinen koulu on käyty ja oppeja on käytännössä testattu. Henkiset traumat, tunnelukot ja uskomusjärjestelmät on purettu. Menneet elämät ja karmat on käsitelty. Alitajuntaa on myllätty ja tyhjennetty. Kehosta on vapautettu muistoja ja solujakin uudistettu. Sydäntä ja tietoisuutta on avattu. Ja vaikka mitä! Aurinko nousee joka tapauksessa aikanaan. Se nousisi, vaikka en olisi tehnyt mitään. Tämä nyt oli minun tapani valmistautua siihen, vaikka en pimennyksestä koko aikaa ollut tietoinenkaan. Ei se siemenkään maassa mullan alla tiedosta, mitä varten murtaa kuorensa.

Mitä nyt sitten tapahtuu?

Ei aavistustakaan! Toiveita kyllä on! Auringonkoti yrityksenä on ollut kohta vuoden pöytälaatikossa, toivon henkisen työn jollain tavalla jatkuvan ennemmin tai myöhemmin. Ideat alkavat heräillä. Luovuus alkaa taas virrata. Maalasin tänään ja se innosti myös kirjoittamaan. Töissä maallisessa työpaikassani kävin tänään useita keskuteluja henkisistä aiheista ja opiskelijoiden kanssa rentouduttiin pienessä meditaatiossa, heidän pyynnöstään.

Luotan täysin, että kuten kasvi keväällä nousee maasta kohti aurinkoa, niin myös minä löydän tavan toteuttaa omaa tarkoitustani. Minun ei tarvitse juuri nyt tietää yksityiskohtia, luottamus riittää. Tämä on henkisen tien iso oppiläksy; päästää irti tarpeesta tietää tarkalleen ja vain luottaa. Tiedän jokaisessa hetkessä kuinka toimia, minne mennä ja mitä tehdä. Löydän kaikki oikeat ihmiset aikanaan ja he löytävät minut. Minulla on tarvittava tieto ja taito käytössäni aina oikeaan aikaan. Elämä kantaa. Kaikki on hyvin. Koko ajan.

Unelmat toteutuvat kyllä!

Kaksi vuotta sitten Auringonkodin Facebook -sivulla oli Toteuta toiveitasi toukokuussa -haaste, jossa yhdessä visualisoimme, manifestoimme ja loimme kukin itsellemme mieluisaa tulevaisuutta. Osa toiveista ja tavoitteista on pieniä ja ne toteutuvat nopeasti, osa taas on isoja ja niiden toteutuminen saattaa joskus kestää pidempään, -syystä tai toisesta. Tälläkin hetkellä uskon ja olen todeksi elänyt sen, että unelmat ja toiveet toteutuvat kyllä aikanaan. Joskus tahdomme jotain liian voimallisesti ja se saattaa viedä toiveen toteutumista kauemmas. Joskus toiveen toteutumiseen liittyy pelkoja ja muita rajoittavia tunteita ja uskomuksia. Joskus toiveen toteutumiseen liittyy muita ihmisiä ja aikataulun täytyy sopia kokonaisuuteen. Kaikki tapahtuu ajallaan ja tavallaan, usein vieläpä paljon paremmin, kuin osasi toivoakaan!

Asuin seitsemän vuotta viihtyisässä kerrostalossa, mutta samalla toivoin löytäväni paikan, jossa on oma piha ja luonto lähellä. Auringonkoti -nimi, jota yrittäjänä käytän, kuvasti tätä toivetta ja sisälsi paljon muutakin tilaan, toimintaan ja ihmisiin liittyvää.

Kevättalvella löysin keltaisen puutalon Tammelasta Torron kylästä, suon laidalta. Kesäkuun alussa muutin tänne virallisesti ja myös Auringonkoti muutti. Täällä luonto on läsnä niin konkreettisesti, myös tässä sisällä kirjoituspöydän ääressä näen puutarhan ja sen takana olevan metsän ikkunasta. Ikkunaa raottamalla voin kuulla lintujen konsertin. Pihalla loikkii jäniksiä ja peuroja, lintuja on paljon, mm. punatulkkupariskunta käy ikkunan alla syömässä. Pihalla ja metsän laidalla on kaikenlaisia kukkia ja kasveja, mm. nokkosta yllin kyllin. Marjapensaita, luumu- ja omenapuita löytyy ja myös villivadelmaa sekä ahomansikkaa. Pitkospuille on matkaa vajaa kilometri, laavuja ja pieni lintutorni ovat myös lähellä. Yksi askel pihalta ja olen metsässä!

Eikä siinä vielä kaikki!

Kaikkein parasta on kuitenkin se, että en ole täällä yksin! Aivan ihanaa, että ystävyyden kautta löytyi samanhenkinen mies! Hänellä oli jopa kansi ilman kattilaa ja minulla kanteen sopiva kattila ilman kantta! Totuttelemme täällä nyt toisiimme ja jossain vaiheessa myös varmasti teemme jotain työksi luokiteltavaa yhdessä. Ja olihan meillä jo yksi työhyvinvointiryhmä täällä.

Jos sinulla on unelmia ja toiveita, niin toivottavasti saat tästä luottamusta niiden toteutumiseen. Minun toiveeni eivät toteutuneet sillä tavoin ja sillä aikataululla, miten toivoin, vaan paljon paremmin, kun päästin niistä irti. Tärkeää oli kuunnella omaa sydäntään ja tarttua tilaisuuteen, kun se osui kohdalle ja tuntui oikealta.

Pettymykset ja korkeampi näkökulma

Huomasin tänään, että olen viime vuosina piilottanut itseltäni paljon pettymyksen tunteita. Syy on se, että kun minulla on olemassa asioihin korkeampi näkökulma, niin pettymykset ikään kuin pyyhkiytyvät sillä pois. Korkeamman näkökulman mukaan pettymykset ja niiden aiheuttajat ovat aina oppimisen paikkoja ja sikäli hyviä, siis mahdollisuuksia kasvuun. Ajattelen myös, että lopulta kaikki tapahtuu oikein ja parhaakseni, kaikkien parhaaksi, ei ole siis syytä olla pettynyt juuri mihinkään.

Ihmisinä meillä kuitenkin on tunteet ja ne on tarkoitus elää läpi, ei piilottaa minnekään eikä kieltää niitä. Niitä ei myöskään tarvitse selittää pois korkeammalla näkökulmalla. Vaikka tunnen pettymystä, se ei poista sitä, että myös se korkeampi näkökulma on totta samaan aikaan. Eivät ne kumoa toisiaan kumpaankaan suuntaan.

Olen pettynyt moneen asiaan elämässäni, jokaisella elämän osa-alueella. Suunnitelmat ja unelmat eivät ole toteutuneet toivomallani tavalla, yrittäjyys ei ole ollut menestys, olen käyttänyt rahaa moniin asioihin turhaan, kaikki käymäni koulutukset eivät ole antaneet, mitä olen tavoitellut eikä parisuhdeasiatkaan ole kukoistaneet. Olen menettänyt niin ihmisiä kuin materiaakin, niin kuin toki varmaan kaikki muutkin. Mistään näistä asioista en ole tuntenut, siis antanut itseni tuntea pettymystä! Eteenpäin vain reippaasti, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kaikki nuo pettymystä aiheuttaneet asiat ovat antaneet minulle valtavan paljon monenlaista oppia, varsinkin kärsivällisyyttä olen oppinut miljoona yksikköä. Ne ovat antaneet minulle kokemuksia ja ymmärrystä. Silti saan kokea pettymystä. En halua muuttaa kokemastani mitään, vain tuntea pettymyksen tunteen ulos, elää sen ja antaa sen sitten mennä.

Olen hyväksynyt nuo tapahtuneet asiat jo aiemmin, mutta tämä pettymyksen tunne on jäänyt hyväksymättä ja kokematta. Patoutunut pettymyksen tunne on todennäköisesti vetänyt koettavakseni lisää niitä asioita, joista pettyä. Vaikka olen kiitollinen, että tämä tuli nyt esiin, niin olen vähän pettynyt itseeni, kun en aiemmin ymmärtänyt. Koenpa senkin sitten samalla pois!

Irtipäästäminen

(Sarjan 5. kirjoitus)

Irtipäästäminen voi olla todella helppoa ja käydä kuin itsestään, silloin kun kaikki asiaan liittyvä on käsitelty, siis hyväksytty, annettu anteeksi ja rakastettu sekä opitut asiat tiedostettu. Monesti irtipäästäminen kuitenkin on vaikeaa ja silloin asiaa kannattaa edelleen käsitellä ja kaivella syitä siitä kiinni pitämiseen. Tämä voi olla vähän tuskastuttava vaihe, kun jo haluaisi vapautua eikä enää jaksaisi pyöritellä samaa ikuiselta tuntuvaa taakkaa. Kuitenkin, mikäli haluaa siitä todella vapautua, niin kannattaa kuunnella itseään ja olla rehellinen, jos irtipäästäminen ei vielä ole mahdollista.

Hyvä kysymys tässä kohtaa on: Mihin tätä vielä tarvitsen? Todella sille traumalle tai haavalle on vielä jokin tarve, sillä on jotain merkitystä, usein alitajuisesti. Järki sanoo jo, että tätä en enää halua kantaa mukanani, tahdon tästä irrottaa, mutta siihen ei silti pysty, jokin vielä hiertää. Joskus ne kiinni pitävät asiat ovat hyvinkin omituisia ja tulevat jostain kauempaa kuin tästä elämästä. Joskus se trauma on turvana, että ei enää tapahtuisi vastaavaa, Joskus se on olemassaolon ehto, joka tietenkin on täysin harhaa, mutta alitajunnalle se on todellinen ohjelmointi. Joskus siihen on sidottu jokin sitoumus, kuten vannottu vala tai annettu lupaus. Asiaan voi myös liittyä kirous tai tuomio. Asiaan liittyviä vaikeita ja raskaita tunteita voi olla vielä tunnistamatta ja kohtaamatta.

Monesti jotain pelkoja liittyy itse asiaan ja myös siitä irtipäästämiseen. Silloin voi kysyä itseltään: Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos päästän tästä irti? Tällä kysymyksellä pääsee kiinni syvimpiin pelkoihin, kun kysyy sen uudelleen esiin tulevaan pelkoon liittyen.

Minä olen

Joskus ongelmamme on ollut niin suuri, että se muodostuu ikään kuin identiteetiksi. Silloin irtipäästäminen voi olla erityisen vaikeaa. Tämä identiteetti kannattaa silloin purkaa. Joskus ei edes tiedä, miten elää ja miltä tuntuu olla ilman tuota identiteettiä. Identiteetti on syvä ohjelmointi, että ”minä ollen jotain/joku” Identiteetti voi esimerkiksi olla alkoholisti/tupakoija/ylipainoinen/paha/pettäjä/uhri…suunnilleen mistä vain voi muodostaa itselleen identiteetin. Identiteetti on siis voimakasta samaistumista johonkin. On tietysti identiteettejä, joita emme niinkään koe ongelmaksi, kuten esimerkiksi ammatillinen identiteetti. Kuitenkin näihinkin tämän elämän identiteetteihin voi ottaa etäisyyttä, jotta on enemmän vapautta olla mitä tahansa. Identiteeteistä vapautunut voi todeta ”Minä olen” ilman mitään määreitä.

Jeesus sanoi Minä olen tie, totuus ja elämä. Olen myös kuullut näkemyksen, että tuosta olisi yksi sana pudonnut välistä pois. Jospa se olikin: ”Minä olen” on tie, totuus ja elämä. Kaikesta menneestä ja myös identiteeteistä vapautuminen tuo meidät tähän hetkeen läsnäoloon ja täydelliseen vapauteen, jossa on totta vain ”Minä olen”. Jos meditoit, niin kokeile käyttää tätä mantrana, tai ilmankin meditointia, ja kuulostele miltä se tuntuu.

Motiivi jatkaa

Mistä tietää, että nyt voi päästää irti käsitellystä asiasta? Sen kyllä tuntee ja tietää. Usein koko juttu unohtuu täysin, ei edes muista, mitä juuri on käsitellyt! Siitä seuraa keveyden tunne, vapautunut olo ja usein ilo. Se tuntuu myös fyysisessä kehossa, ikään kuin hartioilta olisi otettu taakka pois, askel on keveämpi ja silmät säihkyvät. Tämä ihana olotila kannustaa jatkamaan sisäistä työtä, käymään seuraavankin haasteen kimppuun, kun se tulee esiin.

Kiitos sinulle, jos luit koko sarjan. Toivottavasti tästä oli sinulle apua tai heräsi uusia ajatuksia. Voimia sisäiseen työhösi! Vaikka se on joskus vaikeaa ja tuntuu, ettei se lopu koskaan, niin se on silti hyvin palkitsevaa. Vähä vähältä kaikki kirkastuu, vapautuu ja elämä on keveämpää, iloisempaa. Se, mikä sisälläsi syttyy, säteilee ulkoiseen maailmaan. Se on tärkeää ja merkityksellistä myös kokonaisuuden kannalta, sillä sinä olet yhtä kaiken kanssa. Olet rakastettu!

Oppiläksyt ja vaikeuksien rakastaminen

(Tämä on sarjan 4. kirjoitus; Oppiläksyt ja vaikeuksien rakastaminen, löydät aiemmat järjestyksessä alempaa, mikäli et niitä vielä lukenut.)

Jos meidän perimmäinen tarkoitus on pystyä rakastamaan kaikkea mitä on, niin vaikeinta siinä lienee rakastaa oman elämän vaikeuksia, haasteita, kipukohtia ja traumoja. Se tuntuu monesti jopa kohtuuttomalta ajatuksenakin. Pelkästään ihmiselämän näkökulmasta katsoen se todella tuntuu kohtuuttomalta ja mahdottomalta ja usein sitä onkin. Miten ihmeessä voisi rakastaa omia ongelmia, itseen kohdistuvia vääryyksiä ja kärsimyksiä! Ja vaikka osan niistä pystyisikin melko helposti hyväksymään ja antamaan anteeksi, niin usein on olemassa jokin raja, jonka ylittävät asiat tuntuvat niin pahoilta, että tämä ei vaan ole mahdollista. Aiheesta kirjoittaminenkin on haastavaa.

Jotta tähän vaiheeseen pystyy, on katsottava asioita todella paljon laajemmasta näkökulmasta, muutettava ihmisnäkemys korkeampaan perspektiiviin. Ei ole yhtä tyhjentävää selitystä, joka sopisi kaikille ja kaikkiin tilanteisiin, mutta käsittelen tässä vain mainiten joitain näkemyksiä. Voidaan ajatella, että sielumme on suunnitellut tämän elämänsä ennen tänne syntymistään. Siinä on valittu asuinmaa ja perhe sekä tapahtumia, sen mukaan missä olosuhteissa saa sielun tahtomat opit ja kokemukset parhaiten. Maailma, jossa elämme, on dualistinen eli sisältää asioiden ääripäät, hyvän ja pahan. Olemme tulleet tänne kokemaan kaikkea mahdollista, siis niin hyvää kuin pahaakin. Voidaan ajatella, että systeemiin kuuluu tasausjärjestelmä, että siis koemme suunnilleen yhtä paljon hyvää kuin pahaakin, tätä sanotaan myös karmaksi. Karma jatkuu niin kauan, kunnes olemme antaneet anteeksi kaiken. Ihmeiden oppikurssi taas selittää, että kaikki on väärinkäsitystä ja mitään ei edes oikeasti tapahtunut. Tässäkin anteeksiantaminen saa kaiken raukeamaan, ei ole enää syyllisyyttä eikä syyllistä. Elämää voidaan ajatella myös pelinä tai näytelmänä, jossa meillä on tietyt valitut roolit. Näytelmässä tällä kertaa oleva pahis voikin olla seuraavassa näytelmässä hyvis ja toisinpäin. Näihin ajatuksiin kannattaa perehtyä ja mietiskellä niitä sekä muodostaa oma näkemys asiasta. Mikään yllä olevista näkemyksistä ei mielestäni sulje toistaan pois eli kaikki näkemykset voivat olla samaan aikaan totta.

Mitä olemme tulleet tänne oppimaan?

Olemme varmasti tulleet oppimaan ihmiselämää ja inhimillisyyttä sekä tuota jo mainittua dualismia ääripäineen. Samalla kun opimme näitä aiheita, opimme niiden kautta paljon muutakin. Voimme oppia monella tavalla samaakin asiaa. Se, että ajattelee asioissa olevan jonkin tärkeän oppiläksyn, auttaa mielestäni asian hyväksymisessä, anteeksiantamisessa ja sen rakastamisessa. On jotenkin helpompi ajatella, että tarvitsin tämän tapahtuman voidakseni oppia tämän asian. Kun oppi on saatu, niin tapahtumaa ei enää tarvita ja siitä voi vapautua tai parantua. Samalla periaatteella siirrymme peruskoulussa luokalta toiselle ja siitä eteenpäin, kun opit on saatu.

Rakkaus lienee suurimpia oppiläksyjä. Kuinka ensinnäkin oppia rakastamaan itseään, sitten muita ja kaikkea mitä on, myös näitä ongelmia ja vaikeuksia. Iso opittava asia on myös rakkauden vastaanottaminen. Ihmiset, jotka elämässämme aiheuttavat meille murheita ja kohtelevat meitä huonosti, ovat usein niitä tärkeimpiä opettajiamme. He auttavat meitä oppimaan esimerkiksi rajojen asettamista, itsen arvostamista ja auttavat meitä löytämään oman tahtomme ja voimamme. Ihmiselämän taistelupari voi sieluna olla se kaikkein läheisin, joka on sovitusti suostunut rakkaudesta ottamaan roolin, jossa aiheuttaa rakkaalle sielulle harmia.  Edellisessä elämässä roolit ovat luultavasti olleet toisin päin.

Rakkautta, kuten kaikkea muutakin, voi oppia sekä niin että syntyy perheeseen, jossa saa paljon rakkautta, sekä niin että syntyy perheeseen, jossa ei saa rakkautta. Usein oppi menee paremmin perille opittavan asian puuttumisen kautta. Opimme siis runsaudesta niukkuuden kautta, rohkeudesta pelon kautta jne. Kaikilla oppiläksyillä lienee lopulta yhteinen päämäärä; tuoda meidät ykseyteen ja rakkauteen, kotiin. Se tila ei ole pelkästään jossain tuolla kaikkeuden toisella puolen, vaan se voi olla juuri nyt ja tässä. Kun siitä tilasta saa edes pienen, pienen hitusen verran aavistusta, on helppo rakastaa kaikkea, mikä siihen on johdattanut, myös kaikkea, mikä on ollut vaikeaa ja tuskallista.