Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle kirjoitukselle ja käsittelee tunne- ja traumatyöskentelyn askelia. Asioiden tiedostamisen ja hyväksymisen kautta siirrytään asian varsinaiseen käsittelyyn, jonka jälkeen anteeksi antaminen on mahdollista. On yksilöllistä kuinka kauan tämä prosessi kestää. Olen huomannut, että mitä enemmän tällaista sisäistä työtä on tehnyt, sitä nopeammin pystyy etenemään. Jonkin asian kanssa voi mennä päiviä tai viikkoja, jonkin asian pystyy käsittelemään hetkessä. Joskus jonkin asian käsittely on voinut kestää vuosia tai jopa koko eliniän. Monesti henkisissä traumoissa on useita kerroksia ja asia tulee uudelleen käsittelyyn myöhemmin vähän eri näkökulmasta. Uskon, että nyt meillä on halutessamme mahdollisuus vapautua kaikista taakoista ja sitä tuetaan ja helpotetaan. Minulle tässä työskentelyssä on aina mukana korkeampi voima ja tuki, yksin ei tarvitse puurtaa. Mukana voi myös olla toinen ihminen, henkinen auttaja, terapeutti, energiahoitaja tai muu tukihenkilö.
Kun olen tullut tietoiseksi jostakin asiasta ja päättänyt kohdata sen eli olen hyväksynyt, että asia on olemassa, niin yleensä tahdon tietää, miksi tämä on tapahtunut. Mitä asian taustalla on? Mitkä seikat ovat johtaneet siihen? Vastauksia näihin kysymyksiin saan yleensä meditaatiossa tai ne voivat tulla oivalluksina lenkkipolulla. Monesti löytyy looginen tapahtumakulku ja tulee korkeammasta näkökulmasta ymmärrystä ja näkemystä.
Vastuun ottaminen
Meillä on helposti ajatus, että olemme uhreja, elämä vain tapahtuu meille ja emme voi sille oikein mitään. Ja siltähän se usein näyttää ja tuntuu. Tällaisen prosessin kautta kuitenkin huomaa, että onkin itse vastuussa monista asioista. Se on rankkaa aluksi ja vaikea hyväksyä. Se vaatii todella näkökulman laajentamista. Kun ottaa vastuun siitä, mitä on, niin se antaa samalla myös vallan ja mahdollisuuden tehdä asialle jotain. Uhriudesta irti pääseminen on se, joka auttaa voimaantumaan. Ajatus muuttuu niin, että elämä tapahtuu minua varten, jotta voin vapautua, oppia, kehittyä.
Kun ottaa vastuun itsestä ja omasta elämästä, niin ei oikein voi enää syyttää kaikkia muita omista olosuhteista ja tilanteista. Samalla anteeksi antamisen pääkohde siirtyy niistä muista itseen. Itselle anteeksi antaminen onkin monesti vielä vaikeampaa kuin toiselle anteeksi antaminen. Anteeksi antamisen prosessi tehdään aina ensisijaisesti itseä varten ja se ei vaadi anteeksipyyntöä toiselta. Joskus ajatellaan, että ei tahdo antaa anteeksi toiselle, sillä silloin tämä pahantekijä vapautuisi ja myös saatetaan odottaa sitä anteeksipyyntöä. Anteeksi antaminen vapauttaa aina itsen, anteeksiantajan. Se, joka on toista loukannut, tekee oman osuutensa ja se on hänen asiansa. Tämä ei tietenkään poissulje ihmisten välistä anteeksipyyntö ja -anto tapahtumaa, mutta se ei ole välttämätön. Anteeksiannon voi hyvin tehdä, vaikka toinen henkilö olisi jo kuollut.
Tunteet
Asioita käsitellessä nousee esiin erilaisia tunteita ja niiden kaikkien on hyvä antaa tulla esiin myös hyväksyttäviksi, kohdattaviksi ja käsiteltäviksi. Myös tunteilla on merkitys ja tarkoitus. Tunteen voi kokea, elää sen läpi hengitellen, kunnes se laantuu. Tunteet tulevat ja menevät, kun annamme niille tilaa kertoa viestinsä. Tunteet, jotka torjutaan ja piilotetaan saattavat kertyä meille kehoon ja ne voivat aiheuttaa siellä vaivoja. Syvimpien kehoon kertyneiden tunteiden vapauttamiseksi voi saada apua erilaisista kehollisista hoidoista, esim. cranio-sakraaliterapia on kokemukseni mukaan tehokas siihen tarkoitukseen.
Onko vielä jotain muuta?
Ennen anteeksi antamista voi vielä esittää itselleen kysymyksen, että liittyykö tähän vielä jotain muuta. Asian laajempi ymmärtäminen, korkeampi näkökulma ja tunteiden käsittely on tehty, mutta silti tuntuu, että ei ole vielä valmis antamaan asiaa anteeksi. Saattaa olla, että asiaan liittyy esim. sitoumuksia, jotka pitää purkaa. Anteeksi antoa ei kannata kiirehtiä eikä varsinkaan pakottaa. Itseään kuuntelemalla tietää, että kaiveleeko tässä vielä jokin asia tai onko tässä vielä jokin kiinnike jonnekin. Silloin ihan kaikkea ei vielä ole huomattu ja käsitelty.
Kannattaa siis antaa itselleen riittävästi aikaa anteeksiantoon. Ja kannattaa antaa myös armoa itselleen niin tähän hetkeen kuin menneisyyteen. Vaikeissa asioissa armo voi olla se tekijä, joka viimeistelee, kun mikään muu ei siihen pysty. Kokemus korkeimman voiman, pyyteettömän Rakkauden armosta vapauttaa ja puhdistaa. Kun armo on koskettanut, on anteeksi antaminen helppoa tai jopa tuntuu, että mitään anteeksi annettavaa ei enää edes ole.