Kategoria: Blogi

Se oli vuonna 2013, kun minussa aukeni kanava, jonka kautta suorastaan pursui tekstiä ja ne myös soivat päässäni, ne olivat siis lauluja. Se oli minulle todella ihmeellistä ja avasi valtavan mahdollisuuksien maailman. Ymmärsin, että kaikki on mahdollista. Kaikki, mitä oma mieli ei rajoita. Ainut rajoite on se mieli. Tämä sama koskee kaikkia ihmisiä, en ole mitenkään poikkeuksellinen yksilö.

Jostain syystä juuri nyt on tarve julkaista yksi teksti tuolta ajalta, sille on myös sävelet olemassa.

Tietoisuuden tällä puolen                                                                                      

Katson taivasta ja tähteä,

ei tarvii minnekään lähteä.

Avaruus minut saavuttaa,

on tilaa olla ja hengittää.

Kaikki yhtä ja samaa on,

maailmankaikkeus rajaton.

Aikansa kestää ja hajoaa

tullakseen taas uudestaan.

*

Kuin säde auringon katoaa

illalla taivaanrannan taa,

myös mekin ilmaan haihdutaan,

toiseksi vaihdutaan.

Vaikkei sitä enää täällä nää,

kaikki jatkaa elämää.

Aurinko nousee uudestaan

kuin ei se pois ois ollutkaan.

*

Ei mitään turhaa tai sattumaa,

kaikki jotain aina tarkoittaa.

Kaikella paikka ja aika on,

ketju elämän loputon.

Matkani kesken kun vielä on,

se jatkon saa niin toivotun.

Kun viimein kaiken ymmärrän,

palaan kotiin kanssa auringon.

*

Kuin säde auringon katoaa

illalla taivaanrannan taa,

myös mekin ilmaan haihdutaan,

toiseksi vaihdutaan.

Vaikkei sitä enää täällä nää,

kaikki jatkaa elämää.

Aurinko nousee uudestaan

kuin ei se pois ois ollutkaan.

*

En yhtään pelkää tulevaa,

vaikka näen paljon kuolemaa.

Se portti toiseen paikkaan on,

joten älä ole toivoton.

Kun palaan valoon kirkkaimpaan,

silloin yhteen taas tullaan,

saan rakkaan syliin sulkea

ja voimme yhdessä kulkea.

*

Kuin säde auringon katoaa

illalla taivaanrannan taa,

myös mekin ilmaan haihdutaan,

toiseksi vaihdutaan.

Vaikkei sitä enää täällä nää,

kaikki jatkaa elämää.

Aurinko nousee uudestaan

kuin ei se pois ois ollutkaan.

Miten päästä luovaan rajoittamattomaan tilaan?

Huomasin, että luovuutta auttaa läsnäolo, stressittömyys, pysähtyminen, rauha, vapaus ja luonnossa liikkuminen. Tiedostin myös paljon tätä ihanaa virtaavaa luovuuden tilaa estäviä asioita. Myöhemmin löysin menetelmän, jolla mielen esteitä voi helposti purkaa. Tämä menetelmä on ThetaHealing. syvä meditaatio, jossa muutoksia on mahdollista tehdä.

Olemme taitavia huijaamaan itseämme ja piilottamaan raskaita ja vaikeita asioita, tunteita, traumoja sekä mielen perukoille että myös kehon uumeniin. Ne ovat hyvin piilotettu, vaan ei poissa. Luulin, että kaikkein syvimmälle olin itseltäni piilottanut kaiken pahuuden; maailman pahuuden, muiden ihmisten pahuuden ja oman pahuuteni. Kohtasin ne viime syystalvella ja käsittelin oikein pohjia myöten. Siis henkisesti meditaatiossa, en konkreettisesti.

Jotain oli kuitenkin vielä piilossa syvemmällä kuin pahuus. Siellä oli jumissa feminiinienergia ja sitä jumitti naisena koettu kärsimys, kipu, tuska, väkivalta, traumat ja näistä johtuvia tunteita, kuten vihaa, katkeruutta, syyllisyyttä ja häpeää. Tällaisen potin olemassaolon olin kieltänyt ja piilottanut sen itseltäni ihan kokonaan. Se piilotteli kehossani kohdun alueella. Tämä ei ole kaikki ollenkaan omaani, ainakaan tämän elämän tapahtumista syntynyttä, vaan enimmäkseen esiäideiltä perittyä ja omista menneistä elämistä kertynyttä, käsittelemätöntä taakkaa.

Tiedostamisen jälkeen voi alkaa vapautuminen

Asian tiedostamisen jälkeen kohdun alueelle alkoi virrata energiaa, joka vapautti tätä kaikkea. Tiesin samalla myös sen, että koen tätä voidakseni välittää tätä myös muille. Vapautuneeseen tilaan alkoi virrata kevyempää, valoisaa, puhdasta energiaa; rakkautta. Tämä jatkui muutamia päiviä, ihan lempeästi ja nätisti. Aloin ymmärtää ja kokea, että tämä vapauttaa luomisvoimaa, sieltä alkaa versota iloa, lisää hyväksyntää ja rakkautta itseä kohtaan sekä syvä ymmärrys itsestä huolehtimisen tärkeydestä. Kun nainen luo uutta elämää odottaessaan lasta, hän yleensä huolehtii sinä aikana itsestään paremmin kuin muulloin. Silloin nainen huolehtii riittävästä levosta, oikeasta ravinnosta, sopivasta liikunnasta, kuuntele itseään ja kehoaan sekä laittaa itsensä etusijalle vauvan vuoksi. Mutta feminiininen luomisvoima on muutenkin uutta synnyttävää ja myös silloin olisi aiheellista kohdella itseään samoin, yhtä hyvin huolehtien, kuten raskaana ollessa, siis aina!

Esiin tuli vapautettavaksi myös alitajuisia asiaan liittyviä uskomuksia. Kaikkea tätä tuntui olevan monta kerrosta, siksi kai vapautuminen kestää useamman päivän. Vaikutukset liittyvät myös omasta kehosta ja seksuaalisuudesta nauttimiseen sekä itseilmaisun vapautumiseen. Kukin kokee asiat tietenkin omalla tavallaan, tässä on nyt koottuna tähän mennessä esiin tulleita kokemuksia, niitä voi olla, ja vielä tulla, muitakin.

Olen ohjannut tämän meditaatiossa nyt myös muutamille muille naisille ja kokemus on ollut voimakas ja vaikuttava. Tällä viikolla kokeilen, miten tämä toimii pienryhmässä. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä!

Meditaatioissa tulee usein vastaan menneitä elämiä ja niissä tehtyjä lupauksia, vannottuja valoja ja muita sitoumuksia. Se kuulostaa uskomattomalta, mutta ne voivat vaikuttaa tähän hetkeen ja tähän elämään, mikäli sidosta ei ole katkaistu. Siksi ehdotan, että älä lupaa mitään! Sidokset voi katkaista, kun on tullut tietoiseksi, että sellaisia on olemassa.

Jotta ei loisi uusia sidoksia itselleen tulevaisuuteen, ei kannata luvata mitään. Jos tahtoo tehdä lupauksia, kannattaa rajata ne koskemaan tiettyä asiaa ja tiettyä ajanjaksoa. Vihkivalassa on sentään määre, että kunnes kuolema erottaa. Silti löytyy useasti energeettisiä sidoksia tämän elämän exien lisäksi myös menneistä yhteiselämistä. Avioliitossa on siis maallisten viranomaissitoumusten lisäksi tunnesiteet ja vielä niidenkin jälkeen energeettiset siteet. Jos on vaikeuksia päästä tai päästää irti ihmissuhteista, tämäkin kannattaa huomioida.

Miten nämä valat ja lupaukset voivat vaikuttaa elämäämme?

Hyvin yleinen menneestä elämästä tuleva vala on köyhyysvala, joka on tehty luostarielämässä tai muuten jonkin uskonnon palveluksessa ollessa. Ei tarvinne selittää vaikutuksista. Myös selibaattilupauksia ja hiljaisuusvaloja liittyy uskontoihin. Nämä voivat tulla esiin syyllisyytenä, kun ns. rikkoo lupausta tai estoisuutena tai pelkona ilmaista itseään. Yksittäisissä tilanteissa moni on tullut vannoneeksi tai luvanneeksi mitä tahansa  tyyliin ”en koskaan enää…”. Ja näin se tapahtuu edelleen! Muistathan, miten vahva on ajatuksen voima ja sanotut sanat ovat vielä voimakkaampia! Näihin tilanteisiin liittyy yleensä myös syvä tunnelataus, joka entisestään vahvistaa valaa tai lupausta.

Miten pääsen irti lupauksista ja valoista?

Esimerkiksi näin: Sulje silmäsi ja keskitä hengitys sydämeesi. Kuvittele mielessäsi, miten sinulla on näkymätön säie maapallon keskipisteeseen ja toinen säikeen pää on kiinni tuolla jossakin alkulähteessä. Sinä olet siinä ikään kuin helmi tai jalokivi nauhassa, tässä säikeessä. Ja kaikilla muillakin ihmisillä on samanlainen. Kaikki nämä säikeet ovat yhteydessä toisiinsa alkulähteessä ja kaikkien maapallolla asuvien säikeet ovat yhteydessä myös maapallon keskipisteessä. Jokaisen säikeen kuuluisi olla muilta osin irrallaan toisista, kulkea rinnakkain kaikkien muiden säikeiden kanssa, siististi ja selkeästi. Nämä joskus tehdyt lupaukset ja vannotut valat ja muut sitoumukset kasvattavat seittiä ja lonkeroita näiden säikeiden välille, sekoittaen ne ja saaden ne keskenään solmuun. Määrää kaikki nämä seitit ja lonkerot eli sitoumuksesi pois ja näe niiden irtoavan ja haihtuvan. Näe oma säikeesi selkeänä, puhtaana ja suorana. Totea, että olen vapaa kaikista lupauksistani ja valoistani, ne eivät enää sido minua. Toista tarvittaessa.

Näin tämän tavan meditaatiossa viime viikolla ja käytinkin sitä jo asiakkaan kanssa. Se toimii niin vanhoihin kuin myös uusiin sitoumuksiin.

Olen koko elämäni ajan kamppaillut painoni, syömisen ja varsinkin makeanhimon kanssa. Asiaa työstäneenä en voi muuta kuin ihmetellä; mitä kaikkea voikaan olla makeanhimon taustalla! Itseltäni olen kaikista asioista määrällisesti eniten löytänyt, muuttanut ja puhdistanut juuri syömiseen, painoon ja makeanhimoon liittyviä uskomuksia ja ajatuksia. Ja jotain rajoittavaa tai kiinni pitävää on edelleenkin olemassa, koska aihe ei vieläkään ole täysin ongelmaton. ThetaHealing® lähtee ajatuksesta, että kaikella, mitä elämässämme on, on jokin syy. Yleensä se syy on jokin hyöty, jokin tarve, joka täyttyy, vaikka se asia meille tässä hetkessä näyttäytyy ongelmallisena. Siispä makeanhimolle ja syömisongelmille on ollut monia tarkoituksia minullakin.

Lapsuudesta löytyy syy, jonka olen aiemminkin tiedostanut. Siihen aikaan, kun olin vauva, oli tapana kastaa tutti sokeriveteen tai hunajaan, jotta vauva olisi tyytyväinen, eikä huutaisi. Ohjeena silloin oli pitää tietty syöttöväli ja tämän välin aikana nälkäitkua hillittiin makealla tutilla. Tämä on selkeää ja on helppo ymmärtää, että se addiktoi makeaan. Siitä seurasi myös tunnesyömistä; makea tuo lohtua, se korvaa läheisyyttä ja syliä. Siitä aiheutui myös itseilmaisun estoa; ei saa huutaa, ei saa ilmaista tarpeitaan, vaan ne tukahdutetaan sokerilla. Tästä juontuu myös ajatuksia ja uskomuksia, kuten minulla ei ole oikeutta/lupaa/ei ole turvallista ilmaista tarpeitani, en ole riittävän arvokas, jotta minua kuultaisiin ja tarpeisiini vastattaisiin. Ja siten sokeri ja kaikki makeat herkut ovat olleet ratkaisu näihin ongelmiin, korvike.

Syitä löytyy piilosta alitajunnasta

Meditaatioissa on löytynyt alitajunnasta useita syitä kauempaa esivanhempien elämistä tai omista menneistä elämistä. On ollut kotinsa menettänyt mies, joka on turvakseen kasvattanut fyysistä kehoaan ja minulle tästä on jäänyt uskomus, että tarvitsen massaa ympärilleni ollakseni turvassa ja että minulla olisi koti. On ollut nälkään kuolemisen pelkoa pula-ajoilta, siispä nyt on syötävä aina kun ruokaa on saatavilla, koska se voi loppua milloin tahansa. Massaa pitää myös kerätä siltä varalta, että ravintoa ei olisi aina saatavilla, jos vaikka tulee katovuosi. On ollut yksinäisyyttä, jolloin ainoa lohtu ja ilo on ollut syöminen. Toisaalta syöminen on aina liittynyt myös yhdessäoloon, yhteisöön kuulumiseen ja juhlimiseen, myös iloon, mutta myös suruun on syöty ja syödään edelleen.

Syöminen toimii myös minkä tahansa pelon hallintana, se vie huomion pois pelon aiheesta. Syöminen tuo huvia tylsyyteen. Syöminen toimii rakkauden, parisuhteen, seksin tai huolenpidon korvikkeena. Syöminen voi olla vapauttavaa, se voi auttaa keskittymään ja antaa tunnetta elämän hallinnasta, joko rajoittamalla syömistä tai syömällä rajattomasti. Itselläni ylipainon hyöty on ollut myös se, että olen aina harrastanut liikuntaa, muuten en ehkä olisi viitsinyt.

Naisena menneissä elämissä on myös ollut tarve piilottaa omaa viehättävyyttään ja seksuaalista vetovoimaansa, ja se on onnistunut painoa säätelemällä, milloin ollen ajan ihannekäsitykseen nähden liian pieni, milloin liian iso. Viehättävyyden piilottaminen on antanut turvaa, on välttynyt epätoivotulta avioliitolta tai miesten huomiolta ja varmaan myös väkivallalta ja mustasukkaisuudelta. Oman kehon piilotteluun ja sabotointiin on siis monia perusteltuja syitä alitajunnassa.

Syitä löytyy huomioimalla omia ajatuksia

Tänä keväänä tein puhdistautumistarkoituksessa kuuden päivän paaston, joka myös nosti pintaan pelkoja syömättömyydestä ja siitä, että joku toinen säätelee syömistäni, etten itse pysty vaikuttamaan ravinnon saantiini, olen toisten armoilla siinä asiassa. Toisessa osassa puhdistumiskuuria uutettiin alkoholiin yrttejä ja sitä otettiin kaksi ruokalusikallista aamuin illoin. Yllättäen tämä nosti pintaan myös syömiseen liittyviä asioita. Minä olen syönyt myös välttääkseni alkoholisoitumisen! Uskomuksia oli mm., että jokaisella pitää olla joku ongelma ja syömisongelma on helpompi kuin alkoholiongelma. Jos en syö hyvin ja ole riittävän painava, alkoholisoidun helposti. Samalla ymmärsin, että pelkoni liittyen läheisten alkoholin käyttöön onkin pohjimmiltaan oman alkoholisoitumisen pelkoa. Vaikka tässä elämässä en paljoa alkoholia käytä, niin menneitä elämiä on, joissa on ryypätty huolella.

Tänään juuri ymmärsin, että pelkään elämän olevan tylsää ja tarkoituksetonta, jos ei olisi mitään ongelmaa. Siksi vielä pidän kiinni makeanhimosta, paino- ja syömisongelmasta. On jotain askarreltavaa. Siihen liittyy myös jotain pelkoja siitä, että elämässä ei saa päästä liian helpolla, ja myös pelkoa muiden mielipiteistä tilanteessa, jos ei olisikaan mitään ongelmaa.

Apua ja ratkaisuja löytyy

Monet näistä asioista ovat täysin järjenvastaisia. Mutta kun kyse ei olekaan järjestä, vaan alitajuntaamme aikojen saatossa kaiken kokemamme perusteella syntyneestä ohjelmoinnista, joka pyörii aivoissamme ja toteuttaa näitä hölmöjä juttuja. Onneksi olen löytänyt ThetaHealing®istä tehokkaan menetelmän, jolla voin näitä löytää ja muuttaa itseltäni sekä myös auttaa muita tällä samalla menetelmällä. Muutos uskomuksissa ja ajatuksissa muuttaa todella sen oman todellisuuden. Alitajunnan ohjelmaa muutetaan niin, että saa sen tarpeen tyydytettyä ilman makeaa, ilman ylensyömistä, ilman tarvetta kerätä ylimääräistä massaa ympärilleen.

Kyllä! Sano elämälle kyllä ja antaudu laajenemaan. Tähän ajatukseen heräsin yhdeksän tunnin yöunien jälkeen ja pitääkin se heti kirjoittaa, ettei järki pääse väliin estämään. Nyt en yhtään tiedä, mitä aion kirjoittaa eli teen kuten edellisessä Mistä viisautta? kirjoituksessa kuvasin kanavointia.

Laajeneminen, kasvaminen ja kehittyminen on maailmankaikkeuden perusasia. Se on kyllä syklistä, jossa myös vuoroin supistutaan ja palataan nollaan. Kuten hengitys, sisään ja ulos. Maailmankaikkeus hengittää myös sisään ja ulos, laajentuu ja supistuu. Mutta syklissä on vaiheensa, pitää olla molemmat, emmehän voi pelkästään hengittää joko sisään tai ulos, niin ei voi maailmankaikkeuskaan. Sääntöhän on; niin ylhäällä kuin alhaalla.

Maailmankaikkeutemme on laajenemisen vaiheessa ja me siinä mukana. Se mikä meillä on sekuntien mittainen sisäänhengitys, on maailmankaikkeudellemme miljoonien vuosien mittainen, tai ehkä enemmänkin. Kuten hengitys, myös maailmankaikkeuden laajeneminen on luonnonlaki, se tapahtuu, ei pysty pidättämään. Ja siksi ei kannatakaan, suostutaan vaan iloisesti mukaan laajenemiseen, antaudutaan elämälle, sanotaan kyllä itsellemme ja toiveillemme, unelmillemme, rakkaudelle, ilolle, kiitollisuudelle, kaikelle hyvälle, kaikille mahdollisuuksille oppia ja kehittyä, tulla enemmäksi ja laajemmaksi.

Toiveiden toteutuminen on laajenemista ja siis myös luonnonlaki. Saat sen, mitä luot. Kun toivot elämääsi, jotain mikä lisää rakkautta, iloa, hyvinvointia ja runsautta, se on pyrkimistä laajenemiseen. Maailmankaikkeus tukee sitä. Se tapahtuu sallimalla, antautumalla ja vastaanottamalla. Siksi ajatustemme, tunteidemme ja uskomustemme pitää olla puhtaat ja vapaat, että ne eivät vastusta tätä luonnollista pyrkimystä. Jos on pelkoa, katkeruutta tai vihaa, ne supistavat ja vastustavat laajenemista. Laajenemista ei voi estää, mutta se voi olla kivuliasta tai hankalaa vastustamalla.

Siispä sano ilolla KYLLÄ maailmankaikkeudelle, elämälle, rakkaudelle, ilolle, laajenemiselle ja omien toiveidesi toteuttamiselle! Antaudu vastaanottamisen tilaan tuntien kiitollisuutta kaikesta, ihan kaikesta mitä jo on ollut, nyt on ja mitä vielä tulossa onkaan! Ole valmis ottamaan vastaan!

Toimimme ja vaikutamme monella tasolla samaan aikaan, vaikka emme sitä todellakaan aina edes tiedosta. Meillä on tämä ns. 3D -taso, tämä todellisuus, minkä fyysisin silmin näemme ja havaitsemme myös toimiemme konkreettiset vaikutukset siihen. Sen lisäksi vaikutamme henkisellä tasolla tunteiden, ajatusten ja uskomusten kautta. Näitä vaikutuksia emme niin selvästi huomaa, ne ovat hienovaraisempia ja hitaammin fyysiselle tasolle ilmeneviä. Kuitenkin ne vaikuttavat myös fyysiselle tasolle.

Kaikki tasot kuuluvat ihmiselämän kokemukseen ja kaikki ovat hyväksyttäviä sekä kaikki tasot voivat olla läsnä samaan aikaan, poissulkematta toisiaan. Miten tämä liittyy toiveiden toteuttamishaasteeseen? Siten, että myös toiveemme, unelmamme ja tarpeemme ovat monen tasoisia. Ja nyt siirrytään vähän syvemmälle tasolle, kuin mistä aiemmin on puhuttu.

Mitä on jo tehty?

Haasteessa olemme jo käsitelleet pieniä, arkisia, elämää helpottavia, helposti ja nopeasti manifestoitavia toiveita. Ne toteutuvat, kun vain laitat liikkeelle mielikuvan itsestäsi esim. löytämässä helposti, mitä etsit ja sitten luotat siihen. Olemme käsitelleet isompia toiveita, joihin liittyy enemmän yksityiskohtia, muita ihmisiä tai pidempi prosessi, kuten talon rakentaminen tai kumppanin löytäminen. Näitä toiveita olemme pilkkoneet pienempiin paloihin, toteuttaneet niitä pieniä osia ja virittäytyneet toiveen toteutumisen kanssa samalle värähtelytaajuudelle, siihen tunnetilaan, minkä toteutuminen aiheuttaa. Olemme oppineet antamaan asioille merkityksiä, jotka vievät meitä kohti toiveen toteutumista. Olemme tutkineet toiveen takana piilossa olevia todellisia tarpeitamme ja motiivejamme. Olemme myös tätä kautta virittäytyneet toiveen taajuudelle, jo antamaan itsellemme sitä, mitä kaipaamme tunnetasolla, jotta se vetää puoleemme sitä, mitä toivomme fyysisessä maailmassa tapahtuvan. Olemme oppineet siis luomaan omaa elämäämme.

Erittäin tärkeänä asiana tässä luomisen prosessissa on kiitollisuus kaikesta siitä, mitä jo on ja kaikesta mitä on ollut, kaikesta, mikä on tuonut tähän hetkeen ja tehnyt itsestä sen, mitä on. Se tuo elämäämme lisää niitä asioita, joista tuntea kiitollisuutta. Ja voimme jo etukäteen tuntea kiitollisuutta siitä hetkestä, kun toiveemme on toteutunut! Sitä voimme tuntea nyt heti!

Tiedostimme jo osin omia ajatuksiamme ja uskomuksiamme, jotka estävät meitä toteuttamasta toiveitamme ja meditaatiossa muutimme niitä. Sivusimme kykyä ottaa vastaan kaikkea hyvää ja runsautta, mitä on tarjolla.

Käsittelimme myös sitä, miten luomme yhdessä kollektiivista todellisuuttamme ja yhteistä ilmapiiriä. Näistä asioista löydät videoita Auringonkodin Facebook sivulta, Toteuta toiveitasi toukokuussa haasteen videot 2-6. Aika paljon jo asioita!

Sielunsuunnitelma

Nyt siirrymme tasolle, jota kutsutaan sielun suunnitelmaksi. Tämä edellyttää ymmärrystä siitä, että meillä on sielu, joka on tehnyt suunnitelman ennen tänne maapallolle ihmiskehoon syntymistään. Se edellyttää myös käsitystä siitä, että meillä on useampia elämiä täällä maapallolla ja ehkä myös muualla. Ja että sielu on täällä ihmiselämässä tekemässä tiettyjä asioita, oppimassa ja kokemassa. Suunnitelma koskee juuri niitä asioita, joita sielu haluaa ihmiselämässä tehdä, oppia ja kokea. Sielu on sitoutunut tiettyihin asioihin, sopinut niistä myös muiden sielujen kanssa.

Kun synnymme ihmiskehoon, tämä sielunsuunnitelma poistetaan muististamme, jostain syystä. Olemme vähän niin kuin sokkona etenemässä käsikopelolla ilman selkeää määränpäätä. Mutta samalla sinnikkyydellä kuin siemen puskee mustasta maasta pimeydestä kohti valoa kasvattaen varttaan, niin mekin menemme kohti omaa tavoitettamme. Tai kuten toukka muuttuu vääjäämättä perhoseksi, niin mekin kasvamme täyteen mittaamme ihmisenä ja sieluna. Sitten kun aika on.

Meillä on sisäinen toive ja tarve toteuttaa tämä sielunsuunnitelma. Meillä on kuitenkin vapaata tahtoa tehdä toisinkin. Vapaa tahto ei kuitenkaan ole 100%, kyllä meitä pusketaan kohti sielun suunnitelman toteutumista, varsinkin niitä kohtia, joihin olemme vahvasti sieluna sitoutuneet. Elämässä ilmenevät vaikeudet ovat usein sitä puskemista, kun emme ole löytäneet oikealle polulle, niin tulee pientä painetta. Jos sielunsuunnitelman mukaan olisi aika siirtyä elämässä eteenpäin, niin olo alkaa olla tukala nykyisissä olosuhteissa. Silloin voi uskoa vähällä tai jäädä odottamaan paineen kasvua. Entä jos sittenkään ei toteuta sielunsuunnitelmaansa? Seuraavassa elämässä sitten jatketaan, täällä tai jossain muualla.

Mistä voi sitten tunnistaa ne asiat, mitä sielun pitäisi tehdä? Mielestäni kyse on paluusta sinne, mistä olemme tulleet. Se perusolotilamme, ”tehdasasetus”, on puhdas rakkaus, rauha, ilo, runsaus ja kiitollisuus. Tämä sisäinen olotila on tavoitteena. Uskon, että oppimme liittyvät näiden asioiden löytämiseen, kokemiseen ja elämiseen todeksi ihmisenä. Mutta ne tiet, jotka vievät näiden asioiden ääreen, ovat moninaiset ja ennalta arvaamattomat. Rakkautta voi oppia yhtä lailla rakkaudesta kuin vihasta. Voimme oppia helposti ja hauskasti, kun suostumme siihen, tai sitten edetä paineen alla vaikeampaa reittiä. Kaikki tiet lopulta vievät perille.

Mikä on ongelma?

Mitä ihmeen vaikeutta tässä sitten on? Eikö jokainen muka tahdo elää ihanaa elämää rakkaudessa, rauhassa, ilossa, runsaudessa ja kiitollisuudessa? Vaikeus on niissä esteissä, joista osa on myös piilossa alitajunnassa; emme usko tämän olevan edes mahdollista, ei ainakaan minulle tarkoitettua. En ansaitse, en ole riittävä, olen syyllinen, ansaitsen rangaistuksen, olen paha, en ole rakkauden arvoinen, minut on hylätty, minun kuuluu kärsiä, elämän kuuluu olla kovaa, otsa hiessä on leipä ansaittava jne… Ja niin edelleen loputtomiin!!! Olen kiinnittynyt vihaan, katkeruuteen, kaunaan, itsesääliin, puutteeseen, pelkoon, epätoivoon, arvottomuuteen. Ihan vaan muutamia mainitakseni.

Kun on kuorrutettu tällä kaikella raskaalla tunne-, uskomus- ja ajatusenergialla, ei se ilo ja runsaus vaan pääse luokse. Ei toteudu toiveet silloin. Minkään tasoiset. Paitsi sielunsuunnitelma pitää silloinkin pintansa. Se puskee äärirajoille, jotta ihminen oppisi ottamaan vastaan rakkautta ja runsautta. Se laittaa vaikka polvilleen, vie kaiken maallisen, ihan kaiken, jotta ihminen ymmärtäisi antautua ottamaan vastaan. Ymmärtäisi, että kaikki on jo tässä. Itsessä. Sisällä. Sydämessä. Rakkaus. Rauha. Ilo. Runsaus. Kiitollisuus.

Vielä yksi sana. Armo. Siitä ensi kerralla. Ei liity mihinkään uskontoon, vaikka on tuollainen raamatullinen sana.

Ensimmäisessä Toteuta toiveitasi toukokuussa haasteen esittelyvideossa kerroin omasta henkisen heräämisen tiestäni ja mm. siitä, että minusta alkoi yllättäen tulla ulos musiikkia. Tästä kysyttiin lisätietoja ja siksi kirjoitan siitä nyt ja nostan myös sitä musiikkia esiin. Kyseessä oli yhdistelmä luovaa voimaa ja ihmettä.

Olin juuri aloittanut vuorotteluvapaan työstäni, ei ollut mitään stressiä eikä paineita ja liikuin paljon luonnossa ja metsässä. Olin kirjoittanut runoja ja julkaissutkin niitä kirjana ystäväni kanssa. Olin siis jo tällaisessa luovan tekemisen tilassa, runotkin syntyivät kuin itsestään, kun vain istuin kirjoittamaan. Jokin kokemus tai tunnetila tahtoi muotoutua sanoiksi ja vain virtasi ulos tekstinä. Sitten yhtenä kertana kävellessä mielessä ollut runo alkoikin myös soida päässäni.

Se oli todellakin minulle ihme, koska minkäänlaista musikaalista lahjakkuutta minulla ei ole ollut käytössäni tässä elämässä. Meissä kaikissa kuitenkin on kaikki mahdolliset taidot ja tiedot olemassa, jossakin. Kyse on vain siitä, mitä niistä olemme tähän elämään käyttöömme valinneet tai mitä niistä saamme esiin. Musiikkia alkoi virrata enemmänkin, hoilasin sitä parhaan kykyni mukaan sanelukoneelle, silloin minulla ei ollut vielä älypuhelinta. Löysin yhteistyöhön Salmenojan Timon, joka kirjoitti hoilaukset nuoteiksi, teki sovituksen ja hoiti soittamisen sekä Lintulan Joelin, joka lauloi laulut. Julkaisimme pienen joululevyn näistä lauluista, joita he myös esittivät Loimaalla torilla joulunavauksessa ja muutamassa muussakin paikassa. Vuosi oli 2015.

Muutamista lauluista tehtiin demoja, joita tarjosin muutamalle tunnetulle laulajalle, mutta se ei tuottanut tulosta. Muutama näistä demoista löytyy Youtubesta ja laitan niiden linkit tähän kirjoituksen yhteyteen. En tiedä, onko näille lauluille jotain isompaa käyttöä jossain vaiheessa jollain tavalla, mutta minulle tämä on ollut hieno ja avaava kokemus.

Kaikki on mahdollista

Olen tästä oppinut, että kaikki on mahdollista. Todella kaikki on mahdollista. Myös asiat, joita ei edes osaa kuvitella, pyytää tai toivoa. Kaikki on mahdollista.

Löysin myös kanavan, jolla voi kytkeytyä kollektiiviseen tietoisuuteen, saada sieltä tietoa, ideoita, tekstiä, musiikkia, mitä vain. Ihminen on vastaanotin, samaan tyyliin kuin radio, pitää virittäytyä oikealle kanavalle ja taajuudelle saadakseen ottaa vastaan sopivaa ja toivottua lähetystä. Oikeita lottonumeroita en kuitenkaan sieltä ole saanut, yrittänyt olen😊

Ymmärsin, mitä ovat ne asiat, jotka estävät tätä tapahtumasta ja mitkä taas edistävät sitä. En tiennyt, miten ne esteet voisi poistaa, kunnes löysin ThetaHealing® -meditaatiotekniikan, jolla juuri sen voi tehdä!

Isosti olen oppinut myös kärsivällisyyttä, asiat eivät aina tapahdu sillä nopeudella tai tavalla, kuin itse toivoisi. Usein ne tapahtuvat paljon paremmalla tavalla kuin osaa edes kuvitella, kun päästää irti aikavaatimuksesta. Tämä on toiveiden toteuttamishaasteessa hyvä myös huomioida!

Mikä on harhaa ja mikä on totta? Missä menee raja, vai meneekö missän? Henkinen herääminen aiheuttaa tämänkin asian pohdiskelua. Onko totta vain se, mitä voin omin silmin nähdä ja käsin koskettaa, entä ajatukseni ja tunteeni? Vai pystynkö havaitsemaan ja ymmärtäämään vain pienen pienen osasen koko todellisuudesta ja totuudesta, joka on tuolla jossain?

Maailma kääntyy päälaelleen

Henkisen kehityksen tiellä tulee jossain kohtaa vastaan hetki, jolloin huomaa, että kaikki onkin jollain lailla aivan toisin, kuin on aina luullut. Ja se on kuitenkin hieno hetki, vaikka saattaa ravistella perustuksia isostikin.

Se, mitä pidin todellisuutena onkin harhaa ja harhana pitämäni onkin todellista. Se, mitä luulin itsestäni, ei olekaan totta. Todellinen olemukseni onkin jotain ihan muuta. Yhtäkkiä huomaan, että kaikilla pienilläkin asioilla on joku merkitys. Ja jokin isona pitämäni asia ei olekaan tärkeä. Se, mitä pidin hyvyytenä onkin pahuutta. Se, mitä pidin pahuutena onkin hyvyyttä. Haaste olikin siunaus. Vastoinkäyminen osoittautuikin onnenpotkuksi. Viha olikin rakkautta.

Ja maailma on täynnä paradokseja. Pää menee välillä sekaisin, kun niitä miettii. Samaan aikaan olen yksilö, jonka pitäisi kuunnella omaa sydämen ääntään ja toimia sen mukaan ja toisaalta kaikki on yhtä ja samaa ykseyttä. Kaikki on hyvin ja täydellistä juuri nyt ja samaan aikaan pitäisi olla luomassa uutta parempaa maailmaa. Milloin pitäisi toimia ja milloin antaa olla ja asioiden vaan tapahtua? Kaikkien asioiden ääripäät ovat samaan aikaan läsnä; hyvyyttä ja pahuutta, köyhyyttä ja rikkautta, pelkoa ja rakkautta, vihaa ja iloa… Miten minä pieni ihminen täällä pärjään, ai niin olinkin suurenmoinen jumalolento tai ainakin sen kuva.

Ja kaikki loksahtaa paikoilleen

Jossain kohtaa kaaoksesta alkaa muodostua selkeyttä, palaset loksahtavat sittenkin kohdilleen. Syntyy ymmärrystä. Rauhaa. Ei tämä niin vakavaa ole, leikkiä vaan, tai näytelmää, tai peliä. Hyväksyn kaiken sellaisenaan, kuin se on. Nautin siitä, mitä on. Rakastan kaikkea, mitä on. Annan anteeksi kaiken. Itselleni ja toisille. Olen kiitollinen kaikesta. Koen elämää täällä ajassa, koen kaikki sen puolet, opin asioita ja vien tai välitän nämä aarteet mukanani iäisyyteen. Opin koko ajan enemmän ja enemmän tästä pelistä, voin tahtoessani olla aktiivinen pelaaja, luoda tätä peliä. Luon hyväksymällä ja rakastamalla, kiitollisuudella, vastustamalla se ei onnistu. Kun kehityn elämän pelaajana voin surffata sen aalloilla vapaana nauttien ja luoden eteeni ne aallot, joilla haluan surffata.  

Aalloilla surffaamisesta palautui mieleen, että näin todella vaikuttavan ja huikean näyn tästä jokin aika sitten, en muista oliko se unessa vai meditaatiossa. Olin huvipuiston vuoristoradassa, yksin ainoassa vaunussa. Rata jatkui aina vain ylemmäs ja ylemmäs, kunnes huomasin, että huvipuisto oli vain pieni piste kaukana alhaalla. Aloin huolestua siitä, että kohta radan täytyy alkaa mennä alaspäin ja pudotus tulee olemaan raju. Katsoin vaunun eteen ja huomasin, ettei siellä ole rataa kuin metri valmiina. Hetken paniikin jälkeen kokeilin, voinko saada rataa muodostumaan vaunun eteen ajatukseni voimalla ja se onnistui. En halunnut mennä suoraan alas, joten jatkoin rataa vakaasuoraan, menin avaruuteen, kiertelin universumia, kunnes hyvin loivasti ja turvallisesti ohjasin radan takaisin maahan.

Ehkä tuo näky kuvaa sitä, että minne tahansa tilanteeseen sitä sinkotuu, niin on kuitenkin taidot, kyvyt ja välineet selvitä siitä. Ainahan me selviämme, tavalla tai toisella. Joskus nämä unet ja meditaation mielikuvat ovat niin todellisia, että miettii, kumpi maailma onkaan sitä oikeaa todellisuutta.

Päästä irti! Niin monesti olen kuullut tuon neuvon irti päästämisestä manifestoinnin yhteydessä. Kun olet toiveesi ilmaissut, piirtänyt siitä kuvan mieleesi tai aarrekarttaan, ladannut siihen uskon ja toivon, niin päästä irti ja anna toimituksen tulla luoksesi aikanaan. En ole koskaan oikein osannut tuota irti päästämistä tai ymmärtänyt täysin, mitä se tarkoittaa. Nyt sain siitä kiinni.

Minulle ei koskaan riitä tieto. Luen tai kuulen jotain, moneenkin kertaan, mutta ei se vaan muutu todeksi ennen syvää ymmärtämistä, ennen kuin itse koen sen jollain tasolla. Tässä menee aikaa, välillä enemmän, välillä vielä enemmän. Kirjoitin myös tuossa itsekkyyspostauksessa, että saan tästä muiden haastamisesta eniten itse. Sain nyt tämän tärkeän ymmärryksen ja kokemuksen irti päästämisestä. Tämän kertominen ei silti välttämättä anna sinulle sitä syvää ymmärrystä, koska se on vasta tietoa. Sanat eivät myöskään pysty täysin kuvaamaan sitä kokemusta. Mutta tiedät, että sellainen on ja se on mahdollista löytää sinunkin tai ehkä tunnistat jo tämän oivaltaneesikin.

Vapaaseen virtaukseen

Minulla oli alustava suunnitelma aiheista ja toteutustavasta tälle Toteuta toiveitasi toukokuussa haasteelle, tietenkin. Jo toisena päivänä toukokuuta päästin siitä irti. Tuli muita ideoita ja ajatuksia, lähdin tekemään niiden mukaan, koska ne tuntuivat paremmilta. Mikä vapaus, mikä flow, mikä luomisen voima ja virtaus siitä seurasikaan! Ei huolta huomisesta nukkumaan mennessä, aamulla seuraan sen hetken ideaa, luotan että sellainen on ja se toimii. Eli teen sitä, mistä kolmannessa livevideossa puhun. Tästä syystä tunnen päästäneeni irti. Irti suunnitelmasta, mitä ei pitänytkään kiveen hakata ja vanhakin se jo on, viime kuulta. Elän hetkessä, luon koko ajan uutta ja uusiutuvaa, tuoretta. Tätä on irti päästäminen. Tuntuu hyvältä ja oikealta. Ei pelota. Tämä ei ehdy, kunhan en ala sitä itse jarruttaa. Meinasin jo säästää tämän huomiselle, koska tänään oli jo yksi kirjoitus, mutta ei, ei pihdata, sillä huomenna syntyy taas uutta. Huomenna tämä on jo vanhaa ja jäisi tukkimaan uuden syntymistä. Enkä myöskään vaadi, että joka päivä pitää syntyä jotain materiaalia, syntyy jos syntyy. Pakkokaan ei ole hyväksi, vaan vapaa virtaus.

Eli kannustan todella toteuttamaan 3. livevideon oppeja, seuraamaan hetken kutsua ja päästämään irti suunnitelmasta ja myös lopputuloksesta. Tärkeintä on kokea intoa tekemisestä, antaa elämän viedä sinne, minne se haluaa sinut juuri nyt viedä ja nauttia. Nauttia ja iloita matkasta! Kaikki on nyt! Päästä irti!

Ole itsekäs. Ole itserakas. Pahimmat synnit? Rumimmat sanat? Itsekkyydellä ja itserakkaudella sanoina on hyvin negatiivinen merkitys. Mutta mietipä hetki, onko vastaavia positiivisesti ladattuja sanoja? Minä olen miettinyt ja kysellyt myös LinkedIn-verkostolta ja ei, sellaisia sanoja ei ole. Asian voi ilmaista kyllä useammalla sanalla, kuten rakasta itseäsi, huolehdi itsestäsi, ole armollinen itsellesi jne, mutta tuollaista ytimekästä sanaa ei ole. Yritimme keksiä tuohon tarkoitukseen myös uutta sanaa kuten; sinukas/minukas, minärakkaus. Tuli myös näkökulma, että emme tarvitse uutta sanaa, vaan asennemuutoksen.

Sanomme helposti toista ihmistä itsekkääksi, jos hän ei toimi kuten haluamme. Mutta onko ihminen, joka kuuntelee itseään, omaa sydäntään ja tekee päätöksiä sen mukaan, negatiivisessa mielessä itsekäs? Onko ihminen, joka laittaa ensin itselleen happinaamarin, itsekäs? Onko ihminen, joka lepää väsyneenä, vaikka joku muu tarvitsisi häntä, itsekäs? Onko ihminen, joka toteuttaa omia toiveitaan, itsekäs? Onko ihminen, joka elää omaa elämäänsä, itsekäs? Minusta ihmisen kuuluu olla tällä lailla itsekäs.

Mikä on motiivini?

Voiko meillä edes olla mitään motiiveja tehdä jotain, mikä ei olisi pohjimmiltaan itsekästä? Halu auttaa toisia tuottaa auttajalle itselleen vähintään hyvän olon, hyvän mielen. Pitkin hampain toteutettu eli vastentahtoinen auttaminen ei tuo hyvää oloa kummallekaan. Annan omastani, olen kohtelias ja huomaavainen toisia kohtaan; saan tästä hyvän olon itselleni. Koen olevani hyvä ihminen ja vältän tuon ”pahimman synnin”, ”itsekkään” leiman. Pyyteetön auttaminen, josta ei tahdo itselleen mitään, tuo kuitenkin aina jotain. Sen minkä teet toiselle, teet itsellesi ja toisinpäin myös.

Henkisestä näkökulmasta tällaista negatiivista itsekkyyttä ei olekaan, vaan kaikkihan on rakkautta. Kun olemme tulleet elämään ja kokemaan dualismia, meidän kuuluukin kokea elämän kaikki puolet. Kaikki käännetään itseen, kaikki on peilausta itsestä ja siinä mielessä se on hyvää oppia. Jos koen, että toinen on itsekäs ja kohtelee minua jollain lailla huonosti, minun tulee tutkia itsessäni sitä, miten itse kohtelen itseäni huonosti. Jos taas koen syyllisyyttä jostain teostani ja syytän itseäni itsekkääksi, voin tutkia, miksi en salli itselleni tätä asiaa. Enkö ole vapaa, eikö minulla ole lupaa itseltäni? Enkö ole riittävän arvokas?

Entä jos onkin niin, että minun pitää olla niin itserakas, että olen itsekäs? Rakasta itseäsi, niin kuin lähimmäistäsi. Siinä lukee siis myös, että rakasta itseäsi eli ole itsellesi rakas, itserakas. Ihan kuin se ”rakasta itseäsi” -kohta olisi ohitettu ja keskitytään rakastamaan pääasiassa lähimmäistä, jottei vaan tulisi rakastettua liikaa itseä ja syyllistyisi itsekkyyteen.

Sanat ovat sanoja ja niillä on merkityksensä, joka ei muutu helposti. Tälle negatiiselle itsekkyyden puolelle olisi kuitenkin paljon muitakin sanoja, esim. egoistinen tai narsistinen. Positiivisia ei yhtään! Ellei sitten käytä etuliitteitä; terve itsekkyys, normaali itserakkaus.

Olenko itsekäs toteuttaessani omia toiveitani?

Näihin ajatuksiin törmää, kun tahtoo toteuttaa omia toiveitaan ja unelmiaan. Joskus ne ovat vastoin toisten vastaavia. Jos elämme parisuhteessa tai perheessä, näitä tietysti täytyy sovitella yhteen, mutta silloin luultavasti se suurin toive onkin se perhe tai parisuhde. Joskus meillä on sellaisia toiveita ja unelmia, jotka menevät kaiken edelle. Koko olemus huutaa niiden toteutusta. Teemme kaikkemme, jotta pääsemme toteuttamaan tätä sielun kutsua, vaikka pelottaa, vaikka on vastuksia.

Auringonkodin Toteuta toiveitasi toukokuussa -haasteessa mietitään tänään näitä teemoja. Olenko itsekäs ja itserakas omine toiveineni, koenko syyllisyyttä? Sallinko itselleni? Onko minulla oikeus? Omia ajatuksia ja löytöjä kannattaa kirjata.

Haaste on kaikille avoin ja maksuton, kaikki julkaisut ja videot löytyvät Auringonkodin facebook-sivulta. Tämä aihe nousi esiin, kun huomasin tällaisen tekemisen ilmaisena olevan ihanan itsekästä, on vasta viides päivä ja olen jo oppinut itse niin paljon uutta! Toivottavasti myös osallistujat saavat yhtä paljon! Ole itsekäs! Ole itserakas! Se on kaikkien parhaaksi!