(Sarjan 5. kirjoitus)
Irtipäästäminen voi olla todella helppoa ja käydä kuin itsestään, silloin kun kaikki asiaan liittyvä on käsitelty, siis hyväksytty, annettu anteeksi ja rakastettu sekä opitut asiat tiedostettu. Monesti irtipäästäminen kuitenkin on vaikeaa ja silloin asiaa kannattaa edelleen käsitellä ja kaivella syitä siitä kiinni pitämiseen. Tämä voi olla vähän tuskastuttava vaihe, kun jo haluaisi vapautua eikä enää jaksaisi pyöritellä samaa ikuiselta tuntuvaa taakkaa. Kuitenkin, mikäli haluaa siitä todella vapautua, niin kannattaa kuunnella itseään ja olla rehellinen, jos irtipäästäminen ei vielä ole mahdollista.
Hyvä kysymys tässä kohtaa on: Mihin tätä vielä tarvitsen? Todella sille traumalle tai haavalle on vielä jokin tarve, sillä on jotain merkitystä, usein alitajuisesti. Järki sanoo jo, että tätä en enää halua kantaa mukanani, tahdon tästä irrottaa, mutta siihen ei silti pysty, jokin vielä hiertää. Joskus ne kiinni pitävät asiat ovat hyvinkin omituisia ja tulevat jostain kauempaa kuin tästä elämästä. Joskus se trauma on turvana, että ei enää tapahtuisi vastaavaa, Joskus se on olemassaolon ehto, joka tietenkin on täysin harhaa, mutta alitajunnalle se on todellinen ohjelmointi. Joskus siihen on sidottu jokin sitoumus, kuten vannottu vala tai annettu lupaus. Asiaan voi myös liittyä kirous tai tuomio. Asiaan liittyviä vaikeita ja raskaita tunteita voi olla vielä tunnistamatta ja kohtaamatta.
Monesti jotain pelkoja liittyy itse asiaan ja myös siitä irtipäästämiseen. Silloin voi kysyä itseltään: Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos päästän tästä irti? Tällä kysymyksellä pääsee kiinni syvimpiin pelkoihin, kun kysyy sen uudelleen esiin tulevaan pelkoon liittyen.
Minä olen
Joskus ongelmamme on ollut niin suuri, että se muodostuu ikään kuin identiteetiksi. Silloin irtipäästäminen voi olla erityisen vaikeaa. Tämä identiteetti kannattaa silloin purkaa. Joskus ei edes tiedä, miten elää ja miltä tuntuu olla ilman tuota identiteettiä. Identiteetti on syvä ohjelmointi, että ”minä ollen jotain/joku” Identiteetti voi esimerkiksi olla alkoholisti/tupakoija/ylipainoinen/paha/pettäjä/uhri…suunnilleen mistä vain voi muodostaa itselleen identiteetin. Identiteetti on siis voimakasta samaistumista johonkin. On tietysti identiteettejä, joita emme niinkään koe ongelmaksi, kuten esimerkiksi ammatillinen identiteetti. Kuitenkin näihinkin tämän elämän identiteetteihin voi ottaa etäisyyttä, jotta on enemmän vapautta olla mitä tahansa. Identiteeteistä vapautunut voi todeta ”Minä olen” ilman mitään määreitä.
Jeesus sanoi Minä olen tie, totuus ja elämä. Olen myös kuullut näkemyksen, että tuosta olisi yksi sana pudonnut välistä pois. Jospa se olikin: ”Minä olen” on tie, totuus ja elämä. Kaikesta menneestä ja myös identiteeteistä vapautuminen tuo meidät tähän hetkeen läsnäoloon ja täydelliseen vapauteen, jossa on totta vain ”Minä olen”. Jos meditoit, niin kokeile käyttää tätä mantrana, tai ilmankin meditointia, ja kuulostele miltä se tuntuu.
Motiivi jatkaa
Mistä tietää, että nyt voi päästää irti käsitellystä asiasta? Sen kyllä tuntee ja tietää. Usein koko juttu unohtuu täysin, ei edes muista, mitä juuri on käsitellyt! Siitä seuraa keveyden tunne, vapautunut olo ja usein ilo. Se tuntuu myös fyysisessä kehossa, ikään kuin hartioilta olisi otettu taakka pois, askel on keveämpi ja silmät säihkyvät. Tämä ihana olotila kannustaa jatkamaan sisäistä työtä, käymään seuraavankin haasteen kimppuun, kun se tulee esiin.
Kiitos sinulle, jos luit koko sarjan. Toivottavasti tästä oli sinulle apua tai heräsi uusia ajatuksia. Voimia sisäiseen työhösi! Vaikka se on joskus vaikeaa ja tuntuu, ettei se lopu koskaan, niin se on silti hyvin palkitsevaa. Vähä vähältä kaikki kirkastuu, vapautuu ja elämä on keveämpää, iloisempaa. Se, mikä sisälläsi syttyy, säteilee ulkoiseen maailmaan. Se on tärkeää ja merkityksellistä myös kokonaisuuden kannalta, sillä sinä olet yhtä kaiken kanssa. Olet rakastettu!