Kategoria: Blogi

Asiat, tapahtumat, kohtaamiset ja kaikki mitä tapahtuu ovat usein niin monitahoista, että joutuu miettimään niiden todellisia ja syvempiä merkityksiä. Tai saa miettiä, jos hoksaa ihmetellä, eikä vain hyväksy pinnalla olevaa helpointa selitystä. Mistä oikein on kyse miilloinkin?

Miksi tietyssä tilanteessa tunnen tietyllä tavalla? Miksi reagoin johonkin asiaan tietyllä tavalla? Miksi käyttäydyn juuri niin kuin käyttäydyn? Jos alkaa pohtia ja tutkia itseään, voi löytää yllättäviäkin vastauksia. Kaikkeen on aina jokin selitys, jokin syy. Mikään ei ilmaannu itsestään tyhjästä. Tämä on todella mielenkiintoista ja palkitsevaa tutkimustyötä!

Kun löytää jollekin asialle sen todellisen merkityksen, aivan uudenlaisen näkökulman siihen, niin se muuttaa täysin omaa suhtautumista asiaan ja myös omaa kokemusta. Yleensä se auttaa ymmärtämään itseä ja toisia ihmisiä sekä myös maailmaa ja elämää entistä paremmin. Monesti on helpompi hyväksyä asioita, kun ymmärtää ne syvemmin ja monitasoisesti. Kun löytää todellisen merkityksen asioiden takaa, on hyväksymisen lisäksi helpompi antaa anteeksi, niin itselle kuin toisille.

Mitä hyötyä tästä on?

Tällainen pohdiskelu auttaa muuttamaan vääristynyttä ajattelua ja vapauttamaan rajoittavaa uskomusjärjestelmää. Siinä jokin muuttuu elämässä, ihan konkreettisesti. Mieli rauhoittuu, verenpaine laskee, tulee tunne, että kaikki on oikein ja hyvin, on turvassa ja kannateltu. Jotain rajoitteita ja tukoksia poistuu ja elämä alkaa virrata vapaammin, kun ymmärrys laajenee.

Tämä pätee sekä omaan elämään että myös laajemmin. On hyvä kyseenalaistaa asioita ja esittää kysymyksiä. Miksi tämä tapahtuu? Mikä tämän todellinen merkitys on? Mitä tämän taustalla on?

Kysyvälle vastataan!

Tänään 25.12. vietämme Jeesus Nasaretilaisen syntymäpäivää riippumatta siitä, uskooko itse tarinaan vai ei. Sittemmin häntä kutsuttiin Jeesus Kristukseksi. Hänen paluutaan on odotettu ja siellä täällä aika ajoin on ollut viestejä ”Jeesus tulee, oletko valmis?” En oikein usko, että Jeesus palaa tänne enää yksittäisenä ihmisenä. Ennemminkin ajattelen niin, että tuo Kristus-osa, joka hänessä oli, palaa. Sitä voi kutsua Kristustietoisuudeksi tai Kristusenergiaksi. Ja se energia palaa ennemmin tai myöhemmin meihin jokaiseen. Aina joulun aikaan olemme lähempänä sitä, kuin muina aikoina. Joulun aikaan, kun pysähdymme ja hiljenemme, on mahdollista tavoittaa jotakin tuosta pyhästä energiasta. Jokin meissä saattaa aueta silloin, mieli herkistyy ja se sydämeen pääsevä Kristusenergia saa meidät muistamaan toisiamme, toivottamaan kaikkea hyvää, antamaan apua ja lahjoja.

Arjen kiireissä ja touhuissa tuo taas unohtuu, jokin sulkeutuu ja palaamme ns. normaaliin. Mutta kuitenkin meillä kaikilla olisi mahdollista saada tuo Kristusenergia tai -tietoisuus pysyväksi olotilaksi. Se olisi se Jeesuksen uusi tuleminen maan päälle. Olisitko sinä siihen valmis?

Mikä estää?

Mikä estää sitä, että Kristustietoisuus ei ole meissä pysyvänä? Pääasiassa meidän mielemme ja egomme harhat, pelkomme, haavamme ja traumamme. Varmaan monella on ensinnäkin jo se ajatus, että tuollainen ei edes ole mahdollista, ja jos jollekulle onkin, niin ei ainakaan minulle. Tai, että ei se sovellu tähän maailmaan ja tähän aikaan. Vaikeaa sitä onkin sovittaa tähän maailmaan ja tähän aikaan. Mutta kumpaa muutamme, tätä maailmaa vai Kristustietoisuutta? Kummassa on vikaa? Mitä voimme muuttaa? Ja miten?

Kristustietoisuus on puhdasta rakkautta, täydellistä. Sitä emme voi muuttaa, onneksi. Jos se ei sovi tähän maailmaan ja tähän aikaan, vika on tässä maailmassa. Siispä, jos on tahtoa yhdistyä Kristustietoisuuteen, on muutettava tätä maailmaa eli omaa elämää, siihen sopivaksi.  Ja kuten ennenkin olen kertonut, oma elämä ja ympärillä oleva maailma muuttuu sisäisen työn kautta. Sisäinen maailma siivotaan, sinne tehdään tilaa, jotta Kristustietoisuus voisi sinne laskeutua. Vähän niin kuin jouluksi siivotaan kotia, jotta joulu voisi tulla.

Joulu kyllä tulee siivoamattakin, kunhan sille avaa oven. Ja joulun aikaan Kristusenergia hiipii sydämeen, jos sille avaa sydämensä. Jospa pidetäänkin siitä kiinni! Ei päästetä sitä arjen saavuttua pois! Pidetään sille tilaa ja tehdään lisääkin! ”Ois joulu luonamme ain” lauletaan jossain joululaulussa. Jospa oiskin Kristusenergia luonamme aina!

Hyvää päättymätöntä Joulua!

Sinä olet summa ja niin olen minäkin. Olemme kaiken kokemamme ja oppimamme summa. Olemme kaikkien kolhujemme, haavojemme, pettymystemme, pelkojemme, surujemme ja traumojemme summa. Se summa koostuu kaikesta tässä elämässä olleesta ja sukumme historiasta sekä kaikista omista menneistä elämistä maapallolla. Eikä tässäkään vielä kaikki! Summaan voi sisältyä tekijöitä kosmisista ulottuvuuksista, elämistä muilla planeetoilla, muissa tähtijärjestelmissä. Summaan voi sisältyä myös elämiä muussa kuin ihmisen olomuodossa.

Sen summan voi purkaa alkutekijöihin, sitä olen omalla kohdallani tehnyt nyt kolme vuotta suunnilleen päätoimisesti. Se on melkoinen yhtälö ratkaistavaksi, kun tiedossa on aluksi vain summa. Miksi kukaan viitsii tällaista mahdottomalta tuntuvaa yhtälöä lähteä ratkaisemaan? Siksi, kun se on niin mielenkiintoista! Palkitsevaa! Vapauttavaa! Siksi, kun koen sen olevan elämän tarkoitus! Se on sitä, että tulee täysin tietoiseksi itsestään ja kaikesta muusta myös. Se on sitä, että löytää syvimmän olemuksensa, yhteyden ja ykseyden kaiken kanssa. Se on sitä, että vapautuu kaikesta taakasta, painolastista, sitoumuksista, traumoista eli puhdistuu täysin.

Elämän palapeli

Jos kuvitellaan, että elämäni on palapeli, jonka kuva on osin synkkä, tuhruinen ja ankea. Lähden pala palalta käymään näitä synkkiä osia läpi puhdistaen ne. Kun olen puhdistanut jokaisen palan ja laittanut ne takaisin paikoilleen, kuvasta muodostuukin nyt aivan erilainen. Puhdistettu kuva on kirkas, valoisa ja selkeä, kaunis. Uudessa kuvassa kaikki saa uuden merkityksen, kun puhdistetun pinnan alta löytyykin ihan uusia ulottuvuuksia asioihin. Puhdistusta tehdessä pala kerrallaan kaiken näkee uudessa valossa ja kaiken olleen ja menneen voi hyväksyä, antaa anteeksi ja päästää irti.

Summa on matemaattinen termi ja ihan sopiva tähän yhteyteen, sillä tässä on selkeä logiikka. Kaikelle löytyy merkitys. Ja jokainen pala loksahtaa paikalleen kuten palapelissä muodostaen selkeän kuvan.  Käytännön tasolla tämä puhdistus ja eheyttämistyö muuttaa elämää vapaammaksi, helpommaksi ja hauskemmaksi. Ei ole enää traumojen ja uskomusten vuoksi pakottavia kuvioita, rajoituksia tai pelkoja. Löytyy sisäinen rauha, rakkauden olotila ja puhdas ilo. Kaikki on tässä ja kaikki on hyvin, vaikka maailmassa ulkopuolella tapahtuisi mitä tahansa. Tästä tilasta lähtien on helpompi luoda uutta ja parempaa maailmaa, sillä se luominen tapahtuu aina sisältä ulospäin. Ensin se rauha luodaan itselle sisälle ja sen jälkeen se voi alkaa näkyä ulkoisessa maailmassa. Maailma muutetaan siis ihmisen sisäisen maailman kautta. Jokaisen ihmisen. Nyt on sen aika!

Lapsena huvittelin retkottamalla tv-tuolissa pää alaspäin. Siitä kun aikansa tuijotteli kattoon, se alkoi näyttää lattialta, kynnykset vaan olivat vähän korkeampia. Kuvittelin eläväni ylösalaisessa maailmassa ja se tuntui hauskalta vaihtoehdolta. Nykyään tuntuu usein samalta. Maailma ei olekaan sitä, mitä siitä on kuvitellut, vaan ihan päinvastoin. Tämä tulee esiin niin itsessä sisäisesti kuin myös ulkoisessa maailmassa. Se, mitä on pitänyt hyvänä, ei aina sitä olekaan. Se, mitä on pitänyt pahana, ei myöskään aina sitä ole. Se, mitä on pitänyt totena, ei aina sitä olekaan. Se, mitä on pitänyt epätodellisena, ei aina sitä olekaan.

Maailman ylösalaisin kokeminen liittyy heräämiseen, niin henkiseen kuin myös yhteiskunnalliseen heräämiseen. Henkisen heräämisen aiheuttaa usein joku henkilökohtainen kriisi omassa elämässä. Yhteiskunnalliseen heräämiseen vie vastaavasti yhteiskunnalliset kriisit, esim. sodat, luonnonkatastrofit tai talouden romahtaminen. Tällä hetkellä sitä herättäjän virkaa hoitaa tehokkaasti korona. Ja näin nämä kriisit, jotka koetaan järkyttävinä pahoina katastrofeina ovatkin ylösalaisessa maailman näkemyksessä hyviä asioita. Ne ovat herättämässä meitä todellisuuteen näyttämällä maailman ylösalaisuuden, kaksinaisuuden ja hulluuden.

On olemassa sellainen sääntö, että niin ylhäällä kuin alhaalla, niin pienessä kuin isossa. Se tarkoittaa sitä, että sama toistuu, vaikka mittakaava vaihtuu. Se, mikä on löydettävissä minussa sisäisesti pienenä, löytyy myös ulkoisessa maailmassa isona. Siksi voi ymmärtää maailmaa tutkimalla itseään. Ja voi ymmärtää itseään tutkimalla maailmaa. Samaa löytyy molemmista. Kun löydän itsessäni hyvää, joka piilottelee pahaa, on sitä samaa varmasti myös ulkoisessa maailmassa. Kun löydän itsessäni pahaa, joka piilottelee hyvää, on samaa varmasti myös ulkoisessa maailmassa. Ja taas toisinpäin myös.

Jokaisella on oma totuutensa?

Sitähän sanotaan, että jokaisella on oma totuutensa ja sitä pitää kunnioittaa. Se oma totuus syntyy siitä, mitä on kokenut ja mitä on oppinut, mitä reittiä on tänne maapallolle kulkenut. Se on oma näkökulma totuuteen ja luultavasti se on vain kapea soiro koko totuudesta. Ennemminkin sanoisin, että jokaisella on oma harhansa ja sitä pitää toki myös kunnioittaa. Ja muistaa, että oma näkemyskin on pitkälti harhaa, itselläkin on oma harha.

Jossain vaiheessa tulee tämä herääminen, joka haastaa niitä harhoja ja laittaa miettimään ja testaamaan omia näkemyksiä ja uskomuksia. Siinä kohtaa se maailma alkaa näyttää ylösalaiselta. Älä silloin pelästy, että olet sekoamassa. Ei, olet tulossa järkiisi! Silloin on aika kyseenalaistaa kaikki niin itsessä kuin ympäröivässä maailmassa. Mikä olen? Mikä on totta? Mikä on harhaa? Mikä on mahdollista?

Jos pelottaa tai hämmentää, ota yhteyttä minuun tai johonkuhun muuhun samoja asioita kokeneeseen. Meitä alkaa olla jo paljon, joten tukea löytyy.

Mihin tämä vie meitä?

Miksi sielu seikkailee ihmisenä täällä ylösalaisessa maailmassa itsensä ja totuuden unohtaneena? Ehkä leikkiäkseen piilosta. Ehkä oppiakseen ja kokeakseen. Ehkä kadottaakseen ja löytääkseen. Ehkä eksyäkseen ja päästäkseen perille. Varmaan kaikkia näitä varten. Kun tämä ylösalaisuus saadaan tasapainotettua ja kaksinaisuuden ääripäät, kuten hyvä-paha, saadaan nollattua, maailma tällaisena voi kadota, loppua. Se ei tarkoita mitään räjähdystä ja tuhoa, vaan muuttumista. Millaiseksi se sitten muuttuu? Sellaiseksi miksi me sen luomme. Kannatan paratiisin tyyppistä ratkaisua. Onko se fyysisesti tämä sama maapallo? En tiedä, ehkä. Ja varmasti voi valita siirtyä moneen muuhunkin paikkaan jatkamaan niin halutessaan.

Miten tämä nollaus ja tasapainotus sitten tehdään? Kaiken täytyy tulla esiin, kaikki ääripäät ja piilotetut asiat pitää saada esiin, jotta ne voidaan käsitellä. Käsittely on hyväksymistä, anteeksi antamista, siitä oppimista ja oivaltamista, ja lopulta sen asian rakastamista ja kiitollisuutta siitä. Rankkoihin asioihin liittyy vielä armo, siitä olen kirjoittanut enemmän täällä.

Miten ne kaikki asiat saa esiin, jotta tuon voi tehdä? Tutkimalla omaa elämää, tämänhetkistä tilannetta, ajatuksia, tunteita ja uskomuksia. Ne ovat johtolankoja. Itse käytän paljon meditaatiota ja myös kävelylenkillä metsässä tai muualla luonnossa usein ”filmi” alkaa pyöriä mielessä ja asioita alkaa tulla esiin. Kaikelle, mitä elämässäni tällä hetkellä on, löytyy syy. Olen sen itse luonut. Minulla on mahdollisuus muuttaa omaa luomistani. Sama koskee sinua.

Jos haluat tätä alkaa tehdä omassa elämässäsi, pystyn auttamaan siinä. Olen opiskellut henkiseksi ohjaajaksi ja käytän ThetaHealing® -meditaatiotekniikkaa apuna. Olen käsitellyt omaa elämääni ja itseäni perusteellisesti ja se tietysti jatkuu edelleenkin.

Toimin etäyhteyksin ja livenä Loimaalla, Helsingissä Tapanilassa ja Tampereella Lielahdessa. Teen myös Aurinkovalmennukseksi kutsumaani yhden päivän ryhmävalmennusta, jossa opetan hyvin konkreettisesti käsittelemään näitä asioita itse. Voit kutsua minut omiin tiloihisi, jos kokoat ryhmän, silloin osallistut itse veloituksetta. Tutustu tarkemmin nettisivullani www.auringonkoti.fi 

Kaisa Anttila p. 040 5738 772

Tämä ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta, kun tästä kirjoitan eli ulkoinen maailma muuttuu sisäisen muutoksen kautta. Tämä tuntuu usein minustakin työläältä ja vaikealta, mutta kerta toisensa jälkeen palaan tähän itsekin. Taas se, mitä luulin tulevan jostain ulkopuolelta, lopulta tulikin jostain syvältä itsestäni. Tätä ei ole helppo kohdata eikä myöntää, mutta se on tietääkseni ainoa tapa todella muuttaa asia.

Meissä kaikissa on niin paljon enemmän, kuin pystymme tiedostamaan. Täältä tiedostamattomasta tulee asioita vähän kerrassaan esiin ja käsiteltäväksi. Sieltä löytyy syyllisyyttä ja häpeää, vihaa ja anteeksi antamattomia asioita, uskomuksia itsestä, muista ja maailmasta, jumalista. Tämä on kertymää tästä elämästä, lapsuudesta ja suvun perintöä, mutta myös monista aiemmista elämistä, joita emme muista tällä hetkellä sekä myös erilaisista paikoista, joita emme muista.

Se, mitä tällä hetkellä koemme tai olosuhteemme ovat, on suoraa seurausta alitajuntamme ohjelmoinnista. Se, mitä nyt koemme negatiivisena ja haasteellisena on helpompi havaita. Astetta vaikeampaa on löytää asiat, joihin liittyy ns. ylikorjausta, ne ovat esimerkiksi vahvuuksiamme, asioita, joista haluaa pitää kiinni. Joskus ne hyvät asiat ovat peittämässä alla olevaa varjoa, pimeyttä. Pimeys täytyy löytää, tuoda valoon, hyväksyä ja antaa anteeksi. Se ei tarkoita, että sitten menettää sen vahvuuden, sen hyvän asian, vaan siitä tulee todellinen, se saa vapaasti olla, ilman tarvetta peittää jotakin.

Oma kokemus

Olen aina ollut hyvin positiivinen, kaikki on hyvin, naminami-tyyppiä. Mikään pahuus ei kosketa minua, jos sellaista edes on olemassa. Kriisini kestää noin kolme tuntia. On kivaa ja helppoa olla tällainen. Ja kyllä, tämä positiivisuus on luonut hyvää ja mukavaa elämää. Se on saanut uskomaan, että kaikki on mahdollista. Kaikki ei kuitenkaan ole tapahtunut sormia napsauttamalla, on pysäytetty ja herätetty huomaamaan, että tsekkaa tarkemmin. Onko tämä totta? Onko tässä kaikki? Miksi en saavutakaan kaikkia tavoitteita, toteuta kaikkia unelmia? Ei kai vaan minullakin ole joitain esteitä?

Tuolta tippuu aika korkealta. Ja syvälle. Suurin positiivisuus on peittämässä suurinta mahdollista pimeyttä. Syyllisyyttä ja häpeää, valtavaa taakkaa. Eihän sitä mikään vähempi olisi voinut piilottaa. Tätä ei käsitelty kerralla eikä hetkessä. Tässäkin pitää mennä kerros kerrokselta syvemmälle. Lopulta nähdä se kaikki pimeys ja pahuus. Ja sitten, ei jäädä siihen piehtaroimaan, vaan hyväksymistä ja itselle anteeksi antoa monta kierrosta, kunnes helpotti. Tämä auttoi ymmärtämään, miksi asioita ei ole tapahtunut. Ei voi rakentaa uutta, jos syvällä sisimmässään uskoo olevansa tuhoaja. Ei voi tulla elämänkumppania, jos tuomitsee itsensä, sillä silloin tuomitsisi hänetkin. Ei voi menestyä, jos ei todella ole minkään hyvän arvoinen.

Kohti oikeaa valoa ja rakkautta

Tämä on sitä ”saat sen mistä luovut”. Tämän prosessin jälkeen positiivisuus, elämän ihanuus ja helppous on oikeasti totta. Se ei ole peittämässä hirveää salaisuutta, se on vapautettu olemaan aidosti, luomaan uutta elämää ja uutta maailmaa. Ilman syyllisyyttä ja häpeää. Ilosta, vapaudesta ja rakkaudesta!

Se, mitä näkyy ympärillä, maailmalla ja uutisissa, on heijastusta ihmiskunnan ihmisten sisäisestä tilasta. Tämä ei ole syyllistämistä, tämä on kutsu puhdistamaan se pois. Resepti on kohdata se, mitä syvällä itsessä on, hyväksyä se, antaa anteeksi itselle ja muille, oppia siitä, kiittää sitä ja lopulta rakastaa sitä. Tehdään se.

Ihmisinä meillä on monenlaisia tarpeita ja usein koemme, että ne jäävät täyttymättä. Tätä mietin eilen. Sitä, että miten ne tarpeet voivat täyttyä, kun en voi niiden täyttämistä laittaa kenenkään toisen ihmisen vastuulle. Ja sitten on kuitenkin paljon tarpeita, jotka liittyvät myös toisiin ihmisiin. Esimerkiksi on tarve tulla kuulluksi ja tarve jakaa asioita muiden kanssa. Näitä tarpeita on vaikea täyttää itsekseen. Usein toki kokemus siitä, ettei tule kuulluksi toisten ihmisten taholta juontuu siitä, että itse ei kuule itseään. Joten avain tarpeiden täyttämiseen kuitenkin lähtee itsestä, että itse täyttää tuon tarpeen itselleen ensin. Ja sitten alkaa tulla kuulluksi muidenkin taholta.

Mietin myös, että miltä tuntuisi, kun kaikki tarpeet tulevat täytetyksi. Teen usein niin, että pyydän saada ymmärryksen jostain asiasta tai kokemuksen, miltä se tuntuu ja niin tein nytkin. Olin tässä vaiheessa kiertänyt Savojärveä puolen kierrosta, uinut matkan varrella, vähän väsytti kuumuuden vuoksi. Reitti kulki henkeä salpaavan kauniissa ja huumaavan ihanasti tuoksuvassa suomaisemassa järven rantaa pitkin. Kävi melko voimakas tuuli, joka teki kuumuudesta todella miellyttävää ja lempeää. Pitkospuilta sain poimia auringon kypsyttämiä makeita lakkoja niin paljon kuin jaksoin syödä. Suon voimakas bioenergia tuntui hoitavana ja voimia antavana. Sitten istuin vakaalla lämpimällä kalliolla kokien turvaa samalla kun vesi huuhtoi varpaita virkistäen ja maisema oli niin kaunis. Tässä hetkessä koin tarpeideni täydellistä täyttymystä. Koin Äitimaan kuulevan ja täyttävän kaikki tarpeeni täydellisesti. Tältä se siis tuntuu.

Jatkoin matkaa ja toivoin vielä, että saisin jakaa tämän hetken upeuden jonkun kanssa. Ja jos luit tämän, niin tämäkin tarve täyttyi, jaoin kokemukseni juuri kanssasi. Saunoin ja uin vielä sekä paistoin makkaraa. Mitäpä muuta ihminen enää voi toivoa.

Täydellisiä hetkiä on koko ajan koettavana. Missä tilanteessa sinä olet kokenut hetken täydellisyyttä? Eikä tähän kokemukseen oikeastaan tarvita muuta, kuin yhden hetken täydellisyys, nimittäin nyt-hetken täydellisyys. Se meillä on, eikä muuta olekaan.

Toisinaan tuntuu, että on pitkänkin aikaa jumissa jossain tilanteessa, olotilassa tai suhteessa johonkin toiseen ihmiseen ja tuntuu, ettei pääse eteen- eikä taaksepäin, ei yli eikä ympäri. Tämä on tavallista, normaalia ja usein myös ihan hyvä asia, että voi pysähtyä ja käsitellä asian pohjia myöten. Asioilla on myös aikansa ja joskus jumiutunut tilanne voi odottaa oikeaa aikaa edetä.

Mitä tehdä, jos haluaa purkaa jumitilaansa?

Hyvä lähtökohta on lopettaa tilanteen vastustaminen, hyväksyä tilanne sellaisenaan, kun se on. Tilannetta voi katsoa erilaisista, uusista näkökulmista ja voi etsiä syitä sille, miksi jumittaa. Voi tarkastella omia ajatuksiaan ja uskomuksiaan asiaan liittyen. Jos käyttää paljon sanontoja, joissa esiintyy ”aina”, ”ei koskaan” tai muita tämän tyyppisiä lukittuja ilmaisuja, niitä kannattaa pyrkiä muuttamaan. ”Miksi minulle aina käy näin? En koskaan onnistu. Mikään ei koskaan muutu. Minulla on aina vaikeaa.” Ja monia muita ajatuksia tai sanontoja, jotka luovat juuri sitä, mitä niissä tuskaillaan. Kannattaa siis kuunnella omaa puhettaan, myös sitä sisäistä ääntä, mikä sepittää näitä tarinoita vain itselle.

Meillä on myös tiedostamattomia uskomuksia ja sidoksia, joihin on vaikeampi päästä kiinni. Niitä on kertynyt alitajuntaan aikojen saatossa. Niihin on mahdollista päästä käsiksi esimerkiksi syvässä meditaatiossa. Alitajunnassa on usein ihan looginen syy, miksi mieli pitää kiinni jumittavista uskomuksista ja ajatuksista. Asiaan voi liittyä pelkoja ja traumaattisia muistoja ja alitajunta suojelee ihmistä näiltä pitämällä tilanteen ennallaan, turvallisesti jumissa. Pelot ovat joskus olleet aiheellisia, mutta luultavasti ne eivät enää ole tarpeellisia. Ne voi löytää, kohdata ja vapauttaa.

Jumista vapauteen

Itse olen käsitellyt jo paljon alitajuisia esteitäni, mutta silti niitä vielä välillä pulpahtaa esiin. Luovassa tekemisessä jumi syntyy itselleni usein silloin, kun en tartu ideaan ja toteuta sitä. Jos en esimerkiksi kirjoita ajatuksiani, vaan alan arvostella ja miettiä, ettei tämä ole järkevää tai kenellekään hyödyllistä tai että en kehtaa kirjoittaa tästä, silloin virtaus ehtyy. Jos taas kirjoitan ajatukset sitä mukaan, kun niitä tulee, niin virtaus säilyy ja seuraavana aamuna on taas uusia ideoita. Nyt on juuri ollut tällainen lähes kahden viikon jumi, kun olen hylännyt ideoita. Nyt hyppään taas luovaan virtaan, luotan siihen ja annan sen viedä ja tuoda.

Ihanaa virtaavaa kesän jatkoa!

 Voi miten paljon me kannamme vanhoja taakkoja, omiamme ja jopa muiden! Isoja asioita ja pienempiä asioita. On vääryyksiä, loukkauksia, hylätyksi tulemisia, on syyllisyttä, vihaa, häpeää, katkeruutta ja kaunaa. Osasta tahdomme pitää kiinni kynsin ja hampain, ikään kuin se suojelisi tai auttaisi jollain tavoin. Osasta taakkaa haluaisi vapautua, mutta ei oikein osaa. Miten menneestä vapautuminen onnistuu?

Vanhasta taakasta kiinnipitäminen, joko tietoisesti tai tiedostamattakin, vie huomion pois tästä hetkestä, läsnäolosta. Kaikki voisi olla hyvin juuri nyt, jos sitä muistoa ei olisi, jos siitä ei pitäisi kiinni ja sillä tavoin loisi sitä aina uudelleen tunnetasolle olemaan, tuntumaan, vaikuttamaan. Se voi tuntua myös kehossa, painaa hartioilla, tuntua kipuiluna eri puolilla kehoa. Se vie elämänvoimaa itseltä ja tästä hetkestä ja se myös varjostaa tulevaa.

Mitä asialle voi tehdä?

Mitä on tehtävissä? Jos vain päätän unohtaa sen, työnnän jonnekin mielen perukoille, kieltäydyn enää ottamasta asiaa esiin? Tämä toimii hetken helpotuksena, mutta voi lisätä kehon kipuilua, sillä jonnekin se tuska, paha mieli, kokemus meissä menee. Kieltäminen ja piilottaminen ei siis ole paras ratkaisu. Sen sijaan asian syvempi tarkastelu ja käsittely, jossa on aikomuksena nähdä koko tilanne laajemmasta näkökulmasta, voi auttaa. Laajemmasta näkökulmasta voi nähdä miksi jokin asia tapahtui niin kuin tapahtui ja jopa huomata jotain hyvää siinä. Voi myös huomata, että siitä laajemmasta näkökulmasta katsoen on oppinut jotain. Tämä voi auttaa ymmärtämään ja hyväksymään asiaa.

Menneen ymmärtäminen ja hyväksyminen avaa mahdollisuuden antaa anteeksi, niin itselle kuin muillekin. Tämä vapauttaa!

Se oli vuonna 2013, kun minussa aukeni kanava, jonka kautta suorastaan pursui tekstiä ja ne myös soivat päässäni, ne olivat siis lauluja. Se oli minulle todella ihmeellistä ja avasi valtavan mahdollisuuksien maailman. Ymmärsin, että kaikki on mahdollista. Kaikki, mitä oma mieli ei rajoita. Ainut rajoite on se mieli. Tämä sama koskee kaikkia ihmisiä, en ole mitenkään poikkeuksellinen yksilö.

Jostain syystä juuri nyt on tarve julkaista yksi teksti tuolta ajalta, sille on myös sävelet olemassa.

Tietoisuuden tällä puolen                                                                                      

Katson taivasta ja tähteä,

ei tarvii minnekään lähteä.

Avaruus minut saavuttaa,

on tilaa olla ja hengittää.

Kaikki yhtä ja samaa on,

maailmankaikkeus rajaton.

Aikansa kestää ja hajoaa

tullakseen taas uudestaan.

*

Kuin säde auringon katoaa

illalla taivaanrannan taa,

myös mekin ilmaan haihdutaan,

toiseksi vaihdutaan.

Vaikkei sitä enää täällä nää,

kaikki jatkaa elämää.

Aurinko nousee uudestaan

kuin ei se pois ois ollutkaan.

*

Ei mitään turhaa tai sattumaa,

kaikki jotain aina tarkoittaa.

Kaikella paikka ja aika on,

ketju elämän loputon.

Matkani kesken kun vielä on,

se jatkon saa niin toivotun.

Kun viimein kaiken ymmärrän,

palaan kotiin kanssa auringon.

*

Kuin säde auringon katoaa

illalla taivaanrannan taa,

myös mekin ilmaan haihdutaan,

toiseksi vaihdutaan.

Vaikkei sitä enää täällä nää,

kaikki jatkaa elämää.

Aurinko nousee uudestaan

kuin ei se pois ois ollutkaan.

*

En yhtään pelkää tulevaa,

vaikka näen paljon kuolemaa.

Se portti toiseen paikkaan on,

joten älä ole toivoton.

Kun palaan valoon kirkkaimpaan,

silloin yhteen taas tullaan,

saan rakkaan syliin sulkea

ja voimme yhdessä kulkea.

*

Kuin säde auringon katoaa

illalla taivaanrannan taa,

myös mekin ilmaan haihdutaan,

toiseksi vaihdutaan.

Vaikkei sitä enää täällä nää,

kaikki jatkaa elämää.

Aurinko nousee uudestaan

kuin ei se pois ois ollutkaan.

Miten päästä luovaan rajoittamattomaan tilaan?

Huomasin, että luovuutta auttaa läsnäolo, stressittömyys, pysähtyminen, rauha, vapaus ja luonnossa liikkuminen. Tiedostin myös paljon tätä ihanaa virtaavaa luovuuden tilaa estäviä asioita. Myöhemmin löysin menetelmän, jolla mielen esteitä voi helposti purkaa. Tämä menetelmä on ThetaHealing. syvä meditaatio, jossa muutoksia on mahdollista tehdä.

Olemme taitavia huijaamaan itseämme ja piilottamaan raskaita ja vaikeita asioita, tunteita, traumoja sekä mielen perukoille että myös kehon uumeniin. Ne ovat hyvin piilotettu, vaan ei poissa. Luulin, että kaikkein syvimmälle olin itseltäni piilottanut kaiken pahuuden; maailman pahuuden, muiden ihmisten pahuuden ja oman pahuuteni. Kohtasin ne viime syystalvella ja käsittelin oikein pohjia myöten. Siis henkisesti meditaatiossa, en konkreettisesti.

Jotain oli kuitenkin vielä piilossa syvemmällä kuin pahuus. Siellä oli jumissa feminiinienergia ja sitä jumitti naisena koettu kärsimys, kipu, tuska, väkivalta, traumat ja näistä johtuvia tunteita, kuten vihaa, katkeruutta, syyllisyyttä ja häpeää. Tällaisen potin olemassaolon olin kieltänyt ja piilottanut sen itseltäni ihan kokonaan. Se piilotteli kehossani kohdun alueella. Tämä ei ole kaikki ollenkaan omaani, ainakaan tämän elämän tapahtumista syntynyttä, vaan enimmäkseen esiäideiltä perittyä ja omista menneistä elämistä kertynyttä, käsittelemätöntä taakkaa.

Tiedostamisen jälkeen voi alkaa vapautuminen

Asian tiedostamisen jälkeen kohdun alueelle alkoi virrata energiaa, joka vapautti tätä kaikkea. Tiesin samalla myös sen, että koen tätä voidakseni välittää tätä myös muille. Vapautuneeseen tilaan alkoi virrata kevyempää, valoisaa, puhdasta energiaa; rakkautta. Tämä jatkui muutamia päiviä, ihan lempeästi ja nätisti. Aloin ymmärtää ja kokea, että tämä vapauttaa luomisvoimaa, sieltä alkaa versota iloa, lisää hyväksyntää ja rakkautta itseä kohtaan sekä syvä ymmärrys itsestä huolehtimisen tärkeydestä. Kun nainen luo uutta elämää odottaessaan lasta, hän yleensä huolehtii sinä aikana itsestään paremmin kuin muulloin. Silloin nainen huolehtii riittävästä levosta, oikeasta ravinnosta, sopivasta liikunnasta, kuuntele itseään ja kehoaan sekä laittaa itsensä etusijalle vauvan vuoksi. Mutta feminiininen luomisvoima on muutenkin uutta synnyttävää ja myös silloin olisi aiheellista kohdella itseään samoin, yhtä hyvin huolehtien, kuten raskaana ollessa, siis aina!

Esiin tuli vapautettavaksi myös alitajuisia asiaan liittyviä uskomuksia. Kaikkea tätä tuntui olevan monta kerrosta, siksi kai vapautuminen kestää useamman päivän. Vaikutukset liittyvät myös omasta kehosta ja seksuaalisuudesta nauttimiseen sekä itseilmaisun vapautumiseen. Kukin kokee asiat tietenkin omalla tavallaan, tässä on nyt koottuna tähän mennessä esiin tulleita kokemuksia, niitä voi olla, ja vielä tulla, muitakin.

Olen ohjannut tämän meditaatiossa nyt myös muutamille muille naisille ja kokemus on ollut voimakas ja vaikuttava. Tällä viikolla kokeilen, miten tämä toimii pienryhmässä. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä!