Jumissa?

Toisinaan tuntuu, että on pitkänkin aikaa jumissa jossain tilanteessa, olotilassa tai suhteessa johonkin toiseen ihmiseen ja tuntuu, ettei pääse eteen- eikä taaksepäin, ei yli eikä ympäri. Tämä on tavallista, normaalia ja usein myös ihan hyvä asia, että voi pysähtyä ja käsitellä asian pohjia myöten. Asioilla on myös aikansa ja joskus jumiutunut tilanne voi odottaa oikeaa aikaa edetä.

Mitä tehdä, jos haluaa purkaa jumitilaansa?

Hyvä lähtökohta on lopettaa tilanteen vastustaminen, hyväksyä tilanne sellaisenaan, kun se on. Tilannetta voi katsoa erilaisista, uusista näkökulmista ja voi etsiä syitä sille, miksi jumittaa. Voi tarkastella omia ajatuksiaan ja uskomuksiaan asiaan liittyen. Jos käyttää paljon sanontoja, joissa esiintyy ”aina”, ”ei koskaan” tai muita tämän tyyppisiä lukittuja ilmaisuja, niitä kannattaa pyrkiä muuttamaan. ”Miksi minulle aina käy näin? En koskaan onnistu. Mikään ei koskaan muutu. Minulla on aina vaikeaa.” Ja monia muita ajatuksia tai sanontoja, jotka luovat juuri sitä, mitä niissä tuskaillaan. Kannattaa siis kuunnella omaa puhettaan, myös sitä sisäistä ääntä, mikä sepittää näitä tarinoita vain itselle.

Meillä on myös tiedostamattomia uskomuksia ja sidoksia, joihin on vaikeampi päästä kiinni. Niitä on kertynyt alitajuntaan aikojen saatossa. Niihin on mahdollista päästä käsiksi esimerkiksi syvässä meditaatiossa. Alitajunnassa on usein ihan looginen syy, miksi mieli pitää kiinni jumittavista uskomuksista ja ajatuksista. Asiaan voi liittyä pelkoja ja traumaattisia muistoja ja alitajunta suojelee ihmistä näiltä pitämällä tilanteen ennallaan, turvallisesti jumissa. Pelot ovat joskus olleet aiheellisia, mutta luultavasti ne eivät enää ole tarpeellisia. Ne voi löytää, kohdata ja vapauttaa.

Jumista vapauteen

Itse olen käsitellyt jo paljon alitajuisia esteitäni, mutta silti niitä vielä välillä pulpahtaa esiin. Luovassa tekemisessä jumi syntyy itselleni usein silloin, kun en tartu ideaan ja toteuta sitä. Jos en esimerkiksi kirjoita ajatuksiani, vaan alan arvostella ja miettiä, ettei tämä ole järkevää tai kenellekään hyödyllistä tai että en kehtaa kirjoittaa tästä, silloin virtaus ehtyy. Jos taas kirjoitan ajatukset sitä mukaan, kun niitä tulee, niin virtaus säilyy ja seuraavana aamuna on taas uusia ideoita. Nyt on juuri ollut tällainen lähes kahden viikon jumi, kun olen hylännyt ideoita. Nyt hyppään taas luovaan virtaan, luotan siihen ja annan sen viedä ja tuoda.

Ihanaa virtaavaa kesän jatkoa!