Menneestä vapautuminen

 Voi miten paljon me kannamme vanhoja taakkoja, omiamme ja jopa muiden! Isoja asioita ja pienempiä asioita. On vääryyksiä, loukkauksia, hylätyksi tulemisia, on syyllisyttä, vihaa, häpeää, katkeruutta ja kaunaa. Osasta tahdomme pitää kiinni kynsin ja hampain, ikään kuin se suojelisi tai auttaisi jollain tavoin. Osasta taakkaa haluaisi vapautua, mutta ei oikein osaa. Miten menneestä vapautuminen onnistuu?

Vanhasta taakasta kiinnipitäminen, joko tietoisesti tai tiedostamattakin, vie huomion pois tästä hetkestä, läsnäolosta. Kaikki voisi olla hyvin juuri nyt, jos sitä muistoa ei olisi, jos siitä ei pitäisi kiinni ja sillä tavoin loisi sitä aina uudelleen tunnetasolle olemaan, tuntumaan, vaikuttamaan. Se voi tuntua myös kehossa, painaa hartioilla, tuntua kipuiluna eri puolilla kehoa. Se vie elämänvoimaa itseltä ja tästä hetkestä ja se myös varjostaa tulevaa.

Mitä asialle voi tehdä?

Mitä on tehtävissä? Jos vain päätän unohtaa sen, työnnän jonnekin mielen perukoille, kieltäydyn enää ottamasta asiaa esiin? Tämä toimii hetken helpotuksena, mutta voi lisätä kehon kipuilua, sillä jonnekin se tuska, paha mieli, kokemus meissä menee. Kieltäminen ja piilottaminen ei siis ole paras ratkaisu. Sen sijaan asian syvempi tarkastelu ja käsittely, jossa on aikomuksena nähdä koko tilanne laajemmasta näkökulmasta, voi auttaa. Laajemmasta näkökulmasta voi nähdä miksi jokin asia tapahtui niin kuin tapahtui ja jopa huomata jotain hyvää siinä. Voi myös huomata, että siitä laajemmasta näkökulmasta katsoen on oppinut jotain. Tämä voi auttaa ymmärtämään ja hyväksymään asiaa.

Menneen ymmärtäminen ja hyväksyminen avaa mahdollisuuden antaa anteeksi, niin itselle kuin muillekin. Tämä vapauttaa!