Voimaa luonnosta

Tänä kesänä olen kokenut saaneeni voimaa luonnosta todella monella tavalla ja enemmän kuin koskaan ennen. Kesä oli toki pitkä, sehän alkoi toden teolla jo toukokuussa ja jatkui pitkälle syyskuuhun, ja auringosta saikin siksi nauttia maksimaalisesti. Iloa on antanut auringonpaisteen lisäksi kauniit auringonnousut ja -laskut. Sehän tiedetään, että auringonvalo aktivoi D-vitamiinin luontaista muodostumista elimistössä, mutta ehkä se aktivoi jotain muutakin. Valoenergian mainitseminen ei ole niin utopistista, jos ajattelee sen toimivan samaan tapaan kuin D-vitamiinin aktivointi. Joka tapauksessa aurinko on meille tietenkin elämän ehto.

Toinen yhtä tärkeä elementti on vesi. Lämmin sää on mahdollistanut pitkän uimakauden luonnonvesissä myös meille viluisimmille. Se on tehnyt todella hyvää! Illalla uimisen jälkeen uni on tullut paremmin ja keho on pysynyt viileänä kuumallakin ilmalla. Parasta on ollut, kun on päässyt sekä saunaan että uimaan. Välillä olen liotellut varpaita suovedessä ja jopa kahlannut vesilätäköissä sateen jälkeen. Veden kanssa lotraaminen tuntuu minusta maadoittavalta ja myös energeettisesti puhdistavalta, suihkussa käyntikin ajaa asian.

Äitimaa on antanut runsaasti antejaan, sato on ollut suuri niin marjoissa, hedelmissä kuin sienissäkin. Nokkosta on riittänyt pitkään, mesiangervosta uutin ensimmäistä kertaa luonnon omaa särkylääkettä ja myös siankärsämöstä tein tinktuuraa.

Voimapaikka

Luonnossa liikkuminen on minulle yleensä aina voimaannuttavaa, mutta en ole aiemmin löytänyt tai kokenut varsinaista voimapaikkaa, jollaisesta olen kuullut monilta. Monilla on luonnossa oma erityinen paikka, jossa he kokevat saavansa erityisesti voimaa. Koin tällaisen elokuussa Kolilla. Saavuimme Kolille iltapäivällä ja kiipesimme jyrkkää rinnettä ylös Ukko-Kolin laelle. Reitti oli haastava ja väsyin siinä niin, että epäilin, pääsenkö sieltä ollenkaan omin jaloin takaisin alas. Päästessäni Ukko-Kolin laelle ja nähdessäni ensimmäistä kertaa livenä upean maiseman Pielisen suuntaan, kyyneleet tulivat silmiini liikutuksesta. Hetken siinä istuttuani ja hengiteltyäni maisemaa ihaillen voimani palasivat aivan ihmeellisesti. Matka jatkui hypellen ja täysissä voimissa! Kokemus oli ihmeellinen, minulle ennenkokematon. Nyt tunnistan voimapaikan sellaiseen osuessani.

En ole vielä löytänyt vastaavaa paikkaa kodin lähettyviltä, mutta meditaatiossa ja muistoissani voin palata voimaantumaan milloin tahansa Ukko-Kolille. Tuon kokemuksen jälkeen kallio on ollut minulle aiempaa tärkeämmässä roolissa. Huomaan kalliot paremmin ja hakeudun niiden luo. Aiemmin metsä on ollut ykköspaikka ja vesistö myös. Kolilla ja monessa muussakin paikassa nämä kaikki elementit ovat läsnä samassa paikassa; vettä, kalliota, metsää, raikasta ilmaa ja tietenkin auringon paistetta!

Maadoittuminen

Miksi luonnossa olo tekee meille niin hyvän olon, rauhoittaa ja lataa voimiamme? Luonnossa voimme tahdistua luonnolliseen taajuuteen eli olla yhtä maapallon sydämenlyönnin tahdin kanssa. Koen, että tätä on maadoittuminen. Kun olemme paljon sisätiloissa ja esim. sähkölaitteiden keskellä, stressaantuneita tai peloissamme, niin emme pysy tässä maapallon luonnollisessa sykkeessä ja taajuudessa. Luonnossa ollessa se palautuu, virkistymme ja rauhoitumme. Tällä on suuri merkitys myös terveydelle. Luonto hoitaa ihmistä ja samalla se on myös vuorovaikutusta, ihminen on yhtä lailla tärkeä luonnolle. Yhteys, kiitollisuus ja luonnon kauneuden ihailu hoitaa puolestaan luontoa.

Kaisa voimapaikalla Ukko-Kolilla elokuussa 2024