Miten antaa anteeksi?

Henkisen kasvun tiellä tärkeimpiä asioita on antaa anteeksi. Antaa anteeksi itselle, muille, maailmalle ja elämälle. Antaa anteeksi ihan kaikki. Ei ole helppo tehtävä. Anteeksianto vapauttaa karmallisesta kierteestä, vihasta ja katkeruudesta. Anteeksianto tehdään ensisijaisesti itseä varten ja sen voi tehdä yksin, ilman anteeksipyyntöä toiselta. Myös henkimaailmaan jo siirtyneelle voi antaa anteeksi.

Anteeksiantoa helpottaa ajatusmalli siitä, että on itse valinnut kaiken elämäänsä ja luonut itse omaa elämäänsä, on siis itse vastuussa kaikesta. Tämä on vaikea ajatus, jos on kokenut kovia ja rankkoja asioita elämässään. Kuka nyt valitsisi sairastua vakavasti, joutua rikoksen kohteeksi, olla vaikeuksissa? Miten päästä irti uhrin roolista?

Anteeksianto tehdään itseä varten

Aloitetaan hyödyillä; mitä hyötyy anteeksiantamisesta ja uhriudesta vapautumisesta? Saa oman elämänsä ja voimansa takaisin! Kun ottaa vastuun elämästään, saa samalla vallan tehdä siitä jotain muuta, jotain parempaa, kuin se on ollut. Saa vapauden! Saa taakan pois harteiltaan, kun luopuu katkeruudesta ja vihasta. Karman loppuminen tarkoittaa, että tätä samaa ei tarvitse enää toistaa, on oppinut jotain.

Suurin esimerkki anteeksiantamisesta on tarina Jeesuksesta ristillä, kun hän pyytää anteeksiantoa ristiinnaulitsijoilleen. Jeesus tiesi, että meneillään on näytelmä ja kuolemaa ei ole olemassa. Hänen osansa ja tehtävänsä oli näyttää se. Hän oli ihmisenä täällä, niin kuin mekin ja näytti, mihin ihminen pystyy. Eli mm. liikkumaan tämän maailman ja toisen maailman välillä. Jotta hän pystyi tämän näyttämään, hänet piti ristiinnaulita. Mutta hän pystyi antamaan anteeksi, koska hän tiesi kaiken sen kuuluvan käsikirjoitukseen, sen takia hän täällä oli.

Näkökulman vaihtaminen auttaa

Anteeksiantamista helpottaa, kun katsoo asioita toisesta näkökulmasta. Jos onkin niin, että olen tullut tänne kokemaan asioita ja oppimaan ja paras tapa siihen on ollut nämä vaikeudet ja ongelmat? Jos olenkin valinnut elämäni haasteet sieluni näkökulmasta, jotta voisin oppia parhaiten? Ehkä huomaan myös, että minulla on ollut useampikin mahdollisuus oppia, mutta olen vain jatkanut sinnikkäästi päätä samaan seinään hakaten? Jos olenkin jättänyt kuuntelematta sydäntäni ja kehoani, kun ne ovat ehdottaneet suunnan muutosta jo aiemmin? Jos minun pitää tässä elämässä kokea samoja asioita, joita olen aiheuttanut toiselle aiemmassa elämässä? Jos on näin, niin olen itse vastuussa kaikesta ja muut ovat täällä auttamassa minua oppimisessa silloinkin, kun aiheuttavat minulle ongelmia, kuten minäkin heille. Oikeastaan ei edes ole mitään anteeksiannettavaa, on vain tämä näytelmä, josta olen ottanut tietyn roolin tai peli, jota olen lähtenyt tietyin pelimerkein pelaamaan.

Vaikein tehtävä taitaakin siis olla, että antaa itselleen anteeksi kaiken, mitä on elämäänsä valinnut. Anteeksianto ei anna oikeutusta vääryyden ja kärsimyksen jatkumiselle, vaikka siinä hyväksyy sen, mitä tähän asti on tapahtunut. Anteeksianto muuttaa käsikirjoituksen, oppiminen voi tapahtua, suunta voi muuttua, tämä on tullut valmiiksi. Anteeksianto tapahtuu sydämellä. Ymmärtämällä, että lopulta kaiken takana on rakkaus, hyväksymällä omat valinnat, suostumalla päästämään irti uhrin roolista, päästämällä irti vihasta ja katkeruudesta ja lopulta jopa kokemalla kiitollisuutta kaikesta tapahtuneesta. Tämä voi vaatia useamman käsittelykierroksen ja aikaa.

Samalla kun antaa anteeksi itselleen, antaa anteeksi myös toisille, ja toisinpäin, sillä me olemme kaikki yhtä. Yhdessä pääsemme eteenpäin, kun ei ole enää mitään anteeksiannettavaa. Miten keveältä se ajatus tuntuukaan! Ei ole enää mitään anteeksiannettavaa! Kaikki on hyvin!

Elämä tapahtuu juuri nyt tässä hetkessä ja vain tässä nyt-hetkessä. Anteeksiannon aikakin on nyt, ei sitten joskus myöhemmin.