Armo ja muutama muu

Olen tosi pahoillani siitä, että armo ja muutama muu erityinen asia puuttuu monen elämästä, ne ovat vieraita. Syy siihen lienee, että ne liittyvät vahvasti uskonnollisuuteen, kirkkoon ja uskontoihin. Monet meistä, itsekin, haluamme olla erillään näistä ja ihan hyvästä syystä. Meissä on vuosisatojen takaisia muistijälkiä solutasolla, alitajunnassa ja näemme edelleenkin tapahtuvan uskontojen nimissä tehtävän paljon pahaa ja vääryyttä. Mutta siitäkin traumasta voi vapautua ja nähdä sen yli.

Tämä trauma erottaa meitä asioista, jotka kuuluvat kaikille, ovat kaikille olemassa, ilman mitään välikäsiä ja anekauppoja. Armo, pyhyys, jumaluus. Nämä ainakin nyt tulevat mieleen, ehkä on muitakin.

Mihin tarvitsemme armoa, pyhyyttä, jumaluutta? Edellisessä kirjoituksessa käsittelin esteitä ja rajoitteita, joita meillä tunne,- ajatus- ja uskomustasolla on vaikuttamassa elämäämme ja sielunyhteyteemme. Voimme työstää näitä asioita monin eri tavoin ja tekniikoin, mutta jossain kohtaa keinot saattavat loppua, mikään ei auta, mistään ei saa apua. Silloin kokemus armosta voi puhdistaa, auttaa, uudistaa.

Mitä se on?

Luultavasti sinulla on kokemus siitä, mitä tarkoitan. Yritän kuvata sitä, vaikka sanat ja selitykset eivät tee sille oikeutta. Armo, ja myös pyhyys ja jumaluus, ovat läsnä luonnon kauneudessa. Niissä henkeäsalpaavissa hetkissä, kun auringon noustessa aamukaste ja usva kimmeltävät, ja samassa kuvassa näkyy jylhä kallio ja järvi, joutsenpari. Alkukesäinen suo, jossa yhtä aikaa kukkivat ja tuoksuvat huumaavasti kaikki valkoiset kukat. Tai kun aurinko laskee ja värjää taivaanrannan upeimmilla väreillään. Jos kohtaa hirven tai karhun. Ilman pelkoa. Tai jos on kunnia olla läsnä läheisen siirtyessä ulottuvuudesta toiseen; syntymän ja kuoleman hetket. Myös suuret oivallukset, henkisen kehittymisen askeleet. Elämää suuremmat hetket. Näissä hetkissä on armoa, nämä hetket puhdistavat ja asettavat meidät ja asiamme oikeaan mittasuhteeseen. Näissä hetkissä on mahdollisuus kokea samalla kertaa mittaamatonta suuruutta ja voimaa sekä pienuutta ja heikkoutta.

Nämä ovat harvinaisia ja arvokkaita hetkiä. Niitä voisi kuitenkin olla enemmän kuin vain muutaman kerran elämässä. En usko, että ne tulevat kohdalle etsien ja yrittäen. Ennemminkin antautuen ja sallien. Asettuen ottamaan vastaan. Kun virittäytyy nauttimaan luonnon kauneudesta ja tuntee siitä kiitollisuutta, nämäkin hetket lisääntyvät. Nämä hetket ovat suuria lahjoja ja ihmeitä.

Voisimme päästää ja kutsua elämäämme enemmän armoa, pyhyyttä ja jumaluutta. Eivät ne siitä kulu eivätkä lopu. Onhan joka viikko pyhäpäivä. Armo, pyhyys ja jumaluus kuuluvat kaikille.