Monella tasolla samaan aikaan

Toimimme ja vaikutamme monella tasolla samaan aikaan, vaikka emme sitä todellakaan aina edes tiedosta. Meillä on tämä ns. 3D -taso, tämä todellisuus, minkä fyysisin silmin näemme ja havaitsemme myös toimiemme konkreettiset vaikutukset siihen. Sen lisäksi vaikutamme henkisellä tasolla tunteiden, ajatusten ja uskomusten kautta. Näitä vaikutuksia emme niin selvästi huomaa, ne ovat hienovaraisempia ja hitaammin fyysiselle tasolle ilmeneviä. Kuitenkin ne vaikuttavat myös fyysiselle tasolle.

Kaikki tasot kuuluvat ihmiselämän kokemukseen ja kaikki ovat hyväksyttäviä sekä kaikki tasot voivat olla läsnä samaan aikaan, poissulkematta toisiaan. Miten tämä liittyy toiveiden toteuttamishaasteeseen? Siten, että myös toiveemme, unelmamme ja tarpeemme ovat monen tasoisia. Ja nyt siirrytään vähän syvemmälle tasolle, kuin mistä aiemmin on puhuttu.

Mitä on jo tehty?

Haasteessa olemme jo käsitelleet pieniä, arkisia, elämää helpottavia, helposti ja nopeasti manifestoitavia toiveita. Ne toteutuvat, kun vain laitat liikkeelle mielikuvan itsestäsi esim. löytämässä helposti, mitä etsit ja sitten luotat siihen. Olemme käsitelleet isompia toiveita, joihin liittyy enemmän yksityiskohtia, muita ihmisiä tai pidempi prosessi, kuten talon rakentaminen tai kumppanin löytäminen. Näitä toiveita olemme pilkkoneet pienempiin paloihin, toteuttaneet niitä pieniä osia ja virittäytyneet toiveen toteutumisen kanssa samalle värähtelytaajuudelle, siihen tunnetilaan, minkä toteutuminen aiheuttaa. Olemme oppineet antamaan asioille merkityksiä, jotka vievät meitä kohti toiveen toteutumista. Olemme tutkineet toiveen takana piilossa olevia todellisia tarpeitamme ja motiivejamme. Olemme myös tätä kautta virittäytyneet toiveen taajuudelle, jo antamaan itsellemme sitä, mitä kaipaamme tunnetasolla, jotta se vetää puoleemme sitä, mitä toivomme fyysisessä maailmassa tapahtuvan. Olemme oppineet siis luomaan omaa elämäämme.

Erittäin tärkeänä asiana tässä luomisen prosessissa on kiitollisuus kaikesta siitä, mitä jo on ja kaikesta mitä on ollut, kaikesta, mikä on tuonut tähän hetkeen ja tehnyt itsestä sen, mitä on. Se tuo elämäämme lisää niitä asioita, joista tuntea kiitollisuutta. Ja voimme jo etukäteen tuntea kiitollisuutta siitä hetkestä, kun toiveemme on toteutunut! Sitä voimme tuntea nyt heti!

Tiedostimme jo osin omia ajatuksiamme ja uskomuksiamme, jotka estävät meitä toteuttamasta toiveitamme ja meditaatiossa muutimme niitä. Sivusimme kykyä ottaa vastaan kaikkea hyvää ja runsautta, mitä on tarjolla.

Käsittelimme myös sitä, miten luomme yhdessä kollektiivista todellisuuttamme ja yhteistä ilmapiiriä. Näistä asioista löydät videoita Auringonkodin Facebook sivulta, Toteuta toiveitasi toukokuussa haasteen videot 2-6. Aika paljon jo asioita!

Sielunsuunnitelma

Nyt siirrymme tasolle, jota kutsutaan sielun suunnitelmaksi. Tämä edellyttää ymmärrystä siitä, että meillä on sielu, joka on tehnyt suunnitelman ennen tänne maapallolle ihmiskehoon syntymistään. Se edellyttää myös käsitystä siitä, että meillä on useampia elämiä täällä maapallolla ja ehkä myös muualla. Ja että sielu on täällä ihmiselämässä tekemässä tiettyjä asioita, oppimassa ja kokemassa. Suunnitelma koskee juuri niitä asioita, joita sielu haluaa ihmiselämässä tehdä, oppia ja kokea. Sielu on sitoutunut tiettyihin asioihin, sopinut niistä myös muiden sielujen kanssa.

Kun synnymme ihmiskehoon, tämä sielunsuunnitelma poistetaan muististamme, jostain syystä. Olemme vähän niin kuin sokkona etenemässä käsikopelolla ilman selkeää määränpäätä. Mutta samalla sinnikkyydellä kuin siemen puskee mustasta maasta pimeydestä kohti valoa kasvattaen varttaan, niin mekin menemme kohti omaa tavoitettamme. Tai kuten toukka muuttuu vääjäämättä perhoseksi, niin mekin kasvamme täyteen mittaamme ihmisenä ja sieluna. Sitten kun aika on.

Meillä on sisäinen toive ja tarve toteuttaa tämä sielunsuunnitelma. Meillä on kuitenkin vapaata tahtoa tehdä toisinkin. Vapaa tahto ei kuitenkaan ole 100%, kyllä meitä pusketaan kohti sielun suunnitelman toteutumista, varsinkin niitä kohtia, joihin olemme vahvasti sieluna sitoutuneet. Elämässä ilmenevät vaikeudet ovat usein sitä puskemista, kun emme ole löytäneet oikealle polulle, niin tulee pientä painetta. Jos sielunsuunnitelman mukaan olisi aika siirtyä elämässä eteenpäin, niin olo alkaa olla tukala nykyisissä olosuhteissa. Silloin voi uskoa vähällä tai jäädä odottamaan paineen kasvua. Entä jos sittenkään ei toteuta sielunsuunnitelmaansa? Seuraavassa elämässä sitten jatketaan, täällä tai jossain muualla.

Mistä voi sitten tunnistaa ne asiat, mitä sielun pitäisi tehdä? Mielestäni kyse on paluusta sinne, mistä olemme tulleet. Se perusolotilamme, ”tehdasasetus”, on puhdas rakkaus, rauha, ilo, runsaus ja kiitollisuus. Tämä sisäinen olotila on tavoitteena. Uskon, että oppimme liittyvät näiden asioiden löytämiseen, kokemiseen ja elämiseen todeksi ihmisenä. Mutta ne tiet, jotka vievät näiden asioiden ääreen, ovat moninaiset ja ennalta arvaamattomat. Rakkautta voi oppia yhtä lailla rakkaudesta kuin vihasta. Voimme oppia helposti ja hauskasti, kun suostumme siihen, tai sitten edetä paineen alla vaikeampaa reittiä. Kaikki tiet lopulta vievät perille.

Mikä on ongelma?

Mitä ihmeen vaikeutta tässä sitten on? Eikö jokainen muka tahdo elää ihanaa elämää rakkaudessa, rauhassa, ilossa, runsaudessa ja kiitollisuudessa? Vaikeus on niissä esteissä, joista osa on myös piilossa alitajunnassa; emme usko tämän olevan edes mahdollista, ei ainakaan minulle tarkoitettua. En ansaitse, en ole riittävä, olen syyllinen, ansaitsen rangaistuksen, olen paha, en ole rakkauden arvoinen, minut on hylätty, minun kuuluu kärsiä, elämän kuuluu olla kovaa, otsa hiessä on leipä ansaittava jne… Ja niin edelleen loputtomiin!!! Olen kiinnittynyt vihaan, katkeruuteen, kaunaan, itsesääliin, puutteeseen, pelkoon, epätoivoon, arvottomuuteen. Ihan vaan muutamia mainitakseni.

Kun on kuorrutettu tällä kaikella raskaalla tunne-, uskomus- ja ajatusenergialla, ei se ilo ja runsaus vaan pääse luokse. Ei toteudu toiveet silloin. Minkään tasoiset. Paitsi sielunsuunnitelma pitää silloinkin pintansa. Se puskee äärirajoille, jotta ihminen oppisi ottamaan vastaan rakkautta ja runsautta. Se laittaa vaikka polvilleen, vie kaiken maallisen, ihan kaiken, jotta ihminen ymmärtäisi antautua ottamaan vastaan. Ymmärtäisi, että kaikki on jo tässä. Itsessä. Sisällä. Sydämessä. Rakkaus. Rauha. Ilo. Runsaus. Kiitollisuus.

Vielä yksi sana. Armo. Siitä ensi kerralla. Ei liity mihinkään uskontoon, vaikka on tuollainen raamatullinen sana.