Tekijä: Kaisa Anttila

Perusasiat

Aion kirjoittaa useamman tekstin liittyen siihen, mitä kukin voi itse tehdä voidakseen paremmin niin henkisesti kuin fyysisesti. Motivaatio tästä aiheesta kirjoittamiseen tulee siitä, että näyttää siltä, että kaikki eivät saa apua julkiselta terveyden- ja sairaudenhoidolta tai eivät hyödy siitä, koska siellä hoidetaan monesti oireita lääkkeillä puuttumatta juurisyihin. Tilanne ei näytä paranevan nopeasti, siksi niiden, jotka tahtovat ja pystyvät, kannattaa ottaa mahdollisimman paljon vastuuta itsestään ja terveydestään. Tietenkin on tilanteita, joissa tarvitaan lääkärin apua ja lääkkeitä. Parasta olisikin kiinnittää tähän itsehoitoasiaan huomiota ennalta ehkäisevästi silloin, kun on terve.

Keskityn kirjoituksissani pääasiassa uskomusten, ajatusten ja tunteiden käsittelyyn ja traumojen purkuun sekä itsen hoitamiseen energeettisesti. Kuitenkin on olemassa fyysiset perusasiat, joita ei voi ohittaa, siksi käsittelen niitä tässä ensimmäisessä osassa, vaikka en ole niissä muuta kuin kokemusasiantuntija, kuten me kaikki tietysti olemme.

Ihmisen perusolotila(”tehdasasetus”), jonka Luoja on luonut, on mielestäni rakkaus, rauha, turva, ilo ja runsaus sekä perusterveys ja myös yhteys tähän meidän Luojaan. Tarkoitan näillä pääasiassa sisäistä olotilaa, esim. sisäistä rauhaa ja turvallisuuden tunnetta riippumatta siitä, mitä itsen ulkopuolella tapahtuu. Ilo sisäisenä olotilana tuntuu tyytyväisyytenä, positiivisuutena, pilkkeenä silmäkulmassa ja hymynkareena suupielessä ilman viihdettä ja vitsejä. Rakkaus on sisäisenä tilana itsen, muiden, luonnon, elämän ja Luojan sekä kaikkeuden hyväksymistä ja rakastamista sellaisena kuin ne ovat. Tämä on ikään kuin pohjavire, jonka päällä elämäntapahtumat ja siihen liittyvät tunteet virtaavat. Vaikka olisi sisäisen turvan tila, tunnemme tietysti pelkoa silloin, kun siihen on syytä, vedämme rajat muiden käytökselle jne. Kun tunteet tunnistetaan, otetaan niiden viesti vastaan ja käsitellään ne, niin ne eivät vaikuta tuohon syvempään sisäiseen perusolotilaan. Jos tunteita torjuu ja työntää piiloon, ne alkavat kertyä jonnekin sekä alitajunnassa että kehossa ja ajan myötä vaikuttavat niin sisäiseen perusolotilaan kuin myös fyysiseen oloon. Tavoite olisi purkaa tätä jo kertynyttä lastia, jotta voisi palautua sisäiseen perusolotilaan, joka sitten vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin.

Perusterveys

Perusterveydellä tarkoitan tilaa, jossa ei ole ns. perussairauksia, jotka usein ovat seurausta terveydelle haitallisista elämäntavoista tai olosuhteista. Terve keho reagoi oireilla haitallisiin aineisiin ja pyrkii poistamaan ne kehosta. Esim. mahataudit ja flunssat ovat tällaisia kehon luonnollisia puhdistusreaktioita. Ihmisen keho on valtavan vahva, viisas ja sitkeä ja se tekee kaikkensa säilyttääkseen kehon terveyden. Kuitenkin ihmisellä on myös mieli, joka ohjaa fysiikkaa ja mieli ottaa lopulta voiton fyysisestä kehosta. Tästä syystä uskomukset ja ajatukset ovat merkityksellisiä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tästä kirjoitan lisää muissa osissa.

Kaikilla ei kuitenkaan ole perusterveyttä, osalla ihmisistä on jo syntyessään jokin sairaus tai vamma. Miksi näin, jos ”tehdasasetuksen” pitäisi olla perusterveys? Tämä on hankala kysymys ja voin vain esittää omia näkemyksiäni tästä. Korkeimman Luojan näkemys ja luomistyö ihmisestä on tuo ”tehdasasetus”, jonka mukaan ihmisen on tarkoitus elää rakkaudessa, rauhassa, turvassa, ilossa ja runsaudessa sekä täysin terveenä. Olemme kuitenkin kadottaneet tämän kyvyn tai yhteyden tähän mahdollisuuteen. Luultavasti sieluina olemme lähteneet tälle matkalle kokemaan kaikenlaista, myös sairauksia. Voisi olla myös mahdollista, että sielut on huijattu, orjuutettu, toimimaan suljetussa systeemissä, jossa pyörimme karman karusellissa elämästä toiseen ilman yhteyttä Luojaan.

Olemme sitten eksyneet sieluina omasta tahdostamme tai meidät on eksytetty jonkin tahon toimesta, niin tällä hetkellä on mahdollista löytää tämä yhteys Luojaan uudelleen ja palata siihen perusolotilaan ihan tässä maallisessa elämässä, ilman kuolemaa, ilman siirtymistä henkimaailmaan. Tämä prosessi on parhaillaan menossa hyvässä vauhdissa!

Fyysiset perusasiat

Fyysisen hyvinvoinnin osalta tietoa on saatavilla valtavasti. Meille kerrotaan eri lähteissä, miten syödä oikein, miten liikkua, nukkua, välttää stressiä jne. Tästä tiedosta tulisi löytää ne asiat, jotka tuntuvat itselle sopivilta. Vaikka kehomme toimivat pääosin samoin tavoin, on myös eroavaisuuksia. Osa ihmisistä tietää luontaisesti, mikä ravinto sopii ja mikä ei, toiset sitten kokeilevat erilaisia ruokavalioita ja ruokailurytmejä. Avainasemassa on oman kehon ja olon kuuntelu ruoan, liikunnan ja nukkumisen suhteen. Yleensä me tiedämme, mikä on hyväksi ja mikä ei, mutta silti sen noudattaminen on vaikeaa.

Jos viralliset ravitsemussuositukset eivät aivan tunnu itselle parhailta, niin mielestäni hyvää tietoa löytyy esim. lääkäri Antti Heikkilältä ja lääkäri Ari Miettiseltä, jolla on Youtubekanava omalla nimellään. Heikkilä on kirjoittanut useita kirjoja aiheesta ja hänellä on aiheeseen liittyvää valmennusta. Miettisellä on useita eriaiheisia selkeitä ja maanläheisiä videoita terveyteen liittyen. Viralliset ravitsemussuositukset eivät perustu 100 % terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteluun, vaan niihin vaikuttavat valitettavasti ainakin maatalouspolitiikka ja talousnäkökulmat. Tutustumisen arvoisia asioita ovat mielestäni ainakin pätkäpaasto ja paasto yleensäkin, vähähiilihydraattinen ruokavalio ja keto. Mahdollisimman vähän käsitelty puhdas ruoka ja luomuruoka olisi parasta, jos sitä vain on saatavilla. Kevyttuotteet kannattaa unohtaa, ne vain lisäävät ongelmia.

Liikunnassa tärkeintä olisi vain liikkua itselle sopivin tavoin, tuplahyöty tulee ulkona raikkaassa ilmassa ja luonnossa liikkumisesta. Luonnosta saa voimaa monin tavoin (löydät siitä lisää aiemmasta kirjoituksestani).  Puhdasta vettä tarvitaan riittävästi sisäisesti ja hyvää se tekee myös ulkoisesti, myös kylmänä! Älä ryyppää, älä käytä huumeita, älä polta tupakkaa, älä stressaa, nuku riittävästi! Ja vielä yksi asia: hengitä nenän kautta.

Miksi ei onnistu?

Siinä oli ohjeita hyvään terveeseen elämään, ei muuta kuin noudattamaan! Helpommin sanottu kuin tehty! Miksi se on niin vaikeaa? Sitä yrittää ja yrittää, mutta onko sitten vain niin laiska ja tyhmä, että kerta toisensa jälkeen sortuu samaan? Ei ole kyse siitä. Tahdonvoima ei yleensä mitenkään riittää vastustamaan esim. addiktiota, jonka aiheuttaa alitajunnassa oleva ohjelmointi. Sen esiin saaminen ja muuttaminen ei ole helppoa, sillä usein se on vielä piilotettukin hyvin. Palataan tähänkin myöhemmin syvemmin ja käytännön neuvoin.

Mistä aloittaa?

Voisi aloittaa tarkkailemalla itseään, kehoaan ja toimiaan. Mistä minulle tulee hyvä ja energinen olo? Lisää sitä, jos mahdollista. Mistä minulle tulee huono ja väsynyt olo? Pyri vähentämään tai välttämään sitä, jos pystyt. Jos ei onnistu, huomioi se ja tutki asiaa tarkemmin. Kysy itseltäsi miksi se on näin ja kirjoita saamasi vastaukset muistiin, jos se tuntuu hyödylliseltä. Kysy useampia kysymyksiä, jotta pääset syvemmälle todellisiin syihin. Kun esität kysymyksiä itsellesi, saat vastauksen jossain kohtaa jossain muodossa, joskus aivan hetikin. Vaikka et saisikaan kysymyksiin vastauksia tässä vaiheessa, niin pane merkille, mitä haluamasi muutoksia pystyt tekemään ja mitä et.

Tänä kesänä olen kokenut saaneeni voimaa luonnosta todella monella tavalla ja enemmän kuin koskaan ennen. Kesä oli toki pitkä, sehän alkoi toden teolla jo toukokuussa ja jatkui pitkälle syyskuuhun, ja auringosta saikin siksi nauttia maksimaalisesti. Iloa on antanut auringonpaisteen lisäksi kauniit auringonnousut ja -laskut. Sehän tiedetään, että auringonvalo aktivoi D-vitamiinin luontaista muodostumista elimistössä, mutta ehkä se aktivoi jotain muutakin. Valoenergian mainitseminen ei ole niin utopistista, jos ajattelee sen toimivan samaan tapaan kuin D-vitamiinin aktivointi. Joka tapauksessa aurinko on meille tietenkin elämän ehto.

Toinen yhtä tärkeä elementti on vesi. Lämmin sää on mahdollistanut pitkän uimakauden luonnonvesissä myös meille viluisimmille. Se on tehnyt todella hyvää! Illalla uimisen jälkeen uni on tullut paremmin ja keho on pysynyt viileänä kuumallakin ilmalla. Parasta on ollut, kun on päässyt sekä saunaan että uimaan. Välillä olen liotellut varpaita suovedessä ja jopa kahlannut vesilätäköissä sateen jälkeen. Veden kanssa lotraaminen tuntuu minusta maadoittavalta ja myös energeettisesti puhdistavalta, suihkussa käyntikin ajaa asian.

Äitimaa on antanut runsaasti antejaan, sato on ollut suuri niin marjoissa, hedelmissä kuin sienissäkin. Nokkosta on riittänyt pitkään, mesiangervosta uutin ensimmäistä kertaa luonnon omaa särkylääkettä ja myös siankärsämöstä tein tinktuuraa.

Voimapaikka

Luonnossa liikkuminen on minulle yleensä aina voimaannuttavaa, mutta en ole aiemmin löytänyt tai kokenut varsinaista voimapaikkaa, jollaisesta olen kuullut monilta. Monilla on luonnossa oma erityinen paikka, jossa he kokevat saavansa erityisesti voimaa. Koin tällaisen elokuussa Kolilla. Saavuimme Kolille iltapäivällä ja kiipesimme jyrkkää rinnettä ylös Ukko-Kolin laelle. Reitti oli haastava ja väsyin siinä niin, että epäilin, pääsenkö sieltä ollenkaan omin jaloin takaisin alas. Päästessäni Ukko-Kolin laelle ja nähdessäni ensimmäistä kertaa livenä upean maiseman Pielisen suuntaan, kyyneleet tulivat silmiini liikutuksesta. Hetken siinä istuttuani ja hengiteltyäni maisemaa ihaillen voimani palasivat aivan ihmeellisesti. Matka jatkui hypellen ja täysissä voimissa! Kokemus oli ihmeellinen, minulle ennenkokematon. Nyt tunnistan voimapaikan sellaiseen osuessani.

En ole vielä löytänyt vastaavaa paikkaa kodin lähettyviltä, mutta meditaatiossa ja muistoissani voin palata voimaantumaan milloin tahansa Ukko-Kolille. Tuon kokemuksen jälkeen kallio on ollut minulle aiempaa tärkeämmässä roolissa. Huomaan kalliot paremmin ja hakeudun niiden luo. Aiemmin metsä on ollut ykköspaikka ja vesistö myös. Kolilla ja monessa muussakin paikassa nämä kaikki elementit ovat läsnä samassa paikassa; vettä, kalliota, metsää, raikasta ilmaa ja tietenkin auringon paistetta!

Maadoittuminen

Miksi luonnossa olo tekee meille niin hyvän olon, rauhoittaa ja lataa voimiamme? Luonnossa voimme tahdistua luonnolliseen taajuuteen eli olla yhtä maapallon sydämenlyönnin tahdin kanssa. Koen, että tätä on maadoittuminen. Kun olemme paljon sisätiloissa ja esim. sähkölaitteiden keskellä, stressaantuneita tai peloissamme, niin emme pysy tässä maapallon luonnollisessa sykkeessä ja taajuudessa. Luonnossa ollessa se palautuu, virkistymme ja rauhoitumme. Tällä on suuri merkitys myös terveydelle. Luonto hoitaa ihmistä ja samalla se on myös vuorovaikutusta, ihminen on yhtä lailla tärkeä luonnolle. Yhteys, kiitollisuus ja luonnon kauneuden ihailu hoitaa puolestaan luontoa.

Kaisa voimapaikalla Ukko-Kolilla elokuussa 2024

Luonto valmistautuu syyslepoon ja sen kautta uuteen kasvukauteen. Syyspäiväntasaus oli juuri viime viikonloppuna. Meilläkin purettiin jo kesäkeittiö autokatoksesta, kerran jo skrapasin auton tuulilasin. Takassa on ollut tuli muutamana päivänä ja kynttilöitä on poltettu. Vuodenkierto ja vuodenajat ovat hienoja juttuja!

Ihmisen kasvukausi menee omaa rytmiään. Minulla on tällä hetkellä astrologisen kartan mukaan loppumassa todella pitkä auringonpimennys. Juuri nyt aurinko alkaa sarastaa ja se kipuaa hitaasti kohti keskitaivasta. Ihmisen astrologinen auringonpimennys on kuin siemenen aika maan sisällä mullassa, siis tarpeellinen ja merkittävä vaihe. Se on valmistautumista johonkin, joka vääjäämättä tapahtuu.

Tunnen itsessäni uuden vaiheen alkavan. Pitkä henkinen koulu on käyty ja oppeja on käytännössä testattu. Henkiset traumat, tunnelukot ja uskomusjärjestelmät on purettu. Menneet elämät ja karmat on käsitelty. Alitajuntaa on myllätty ja tyhjennetty. Kehosta on vapautettu muistoja ja solujakin uudistettu. Sydäntä ja tietoisuutta on avattu. Ja vaikka mitä! Aurinko nousee joka tapauksessa aikanaan. Se nousisi, vaikka en olisi tehnyt mitään. Tämä nyt oli minun tapani valmistautua siihen, vaikka en pimennyksestä koko aikaa ollut tietoinenkaan. Ei se siemenkään maassa mullan alla tiedosta, mitä varten murtaa kuorensa.

Mitä nyt sitten tapahtuu?

Ei aavistustakaan! Toiveita kyllä on! Auringonkoti yrityksenä on ollut kohta vuoden pöytälaatikossa, toivon henkisen työn jollain tavalla jatkuvan ennemmin tai myöhemmin. Ideat alkavat heräillä. Luovuus alkaa taas virrata. Maalasin tänään ja se innosti myös kirjoittamaan. Töissä maallisessa työpaikassani kävin tänään useita keskuteluja henkisistä aiheista ja opiskelijoiden kanssa rentouduttiin pienessä meditaatiossa, heidän pyynnöstään.

Luotan täysin, että kuten kasvi keväällä nousee maasta kohti aurinkoa, niin myös minä löydän tavan toteuttaa omaa tarkoitustani. Minun ei tarvitse juuri nyt tietää yksityiskohtia, luottamus riittää. Tämä on henkisen tien iso oppiläksy; päästää irti tarpeesta tietää tarkalleen ja vain luottaa. Tiedän jokaisessa hetkessä kuinka toimia, minne mennä ja mitä tehdä. Löydän kaikki oikeat ihmiset aikanaan ja he löytävät minut. Minulla on tarvittava tieto ja taito käytössäni aina oikeaan aikaan. Elämä kantaa. Kaikki on hyvin. Koko ajan.

Kaksi vuotta sitten Auringonkodin Facebook -sivulla oli Toteuta toiveitasi toukokuussa -haaste, jossa yhdessä visualisoimme, manifestoimme ja loimme kukin itsellemme mieluisaa tulevaisuutta. Osa toiveista ja tavoitteista on pieniä ja ne toteutuvat nopeasti, osa taas on isoja ja niiden toteutuminen saattaa joskus kestää pidempään, -syystä tai toisesta. Tälläkin hetkellä uskon ja olen todeksi elänyt sen, että unelmat ja toiveet toteutuvat kyllä aikanaan. Joskus tahdomme jotain liian voimallisesti ja se saattaa viedä toiveen toteutumista kauemmas. Joskus toiveen toteutumiseen liittyy pelkoja ja muita rajoittavia tunteita ja uskomuksia. Joskus toiveen toteutumiseen liittyy muita ihmisiä ja aikataulun täytyy sopia kokonaisuuteen. Kaikki tapahtuu ajallaan ja tavallaan, usein vieläpä paljon paremmin, kuin osasi toivoakaan!

Asuin seitsemän vuotta viihtyisässä kerrostalossa, mutta samalla toivoin löytäväni paikan, jossa on oma piha ja luonto lähellä. Auringonkoti -nimi, jota yrittäjänä käytän, kuvasti tätä toivetta ja sisälsi paljon muutakin tilaan, toimintaan ja ihmisiin liittyvää.

Kevättalvella löysin keltaisen puutalon Tammelasta Torron kylästä, suon laidalta. Kesäkuun alussa muutin tänne virallisesti ja myös Auringonkoti muutti. Täällä luonto on läsnä niin konkreettisesti, myös tässä sisällä kirjoituspöydän ääressä näen puutarhan ja sen takana olevan metsän ikkunasta. Ikkunaa raottamalla voin kuulla lintujen konsertin. Pihalla loikkii jäniksiä ja peuroja, lintuja on paljon, mm. punatulkkupariskunta käy ikkunan alla syömässä. Pihalla ja metsän laidalla on kaikenlaisia kukkia ja kasveja, mm. nokkosta yllin kyllin. Marjapensaita, luumu- ja omenapuita löytyy ja myös villivadelmaa sekä ahomansikkaa. Pitkospuille on matkaa vajaa kilometri, laavuja ja pieni lintutorni ovat myös lähellä. Yksi askel pihalta ja olen metsässä!

Eikä siinä vielä kaikki!

Kaikkein parasta on kuitenkin se, että en ole täällä yksin! Aivan ihanaa, että ystävyyden kautta löytyi samanhenkinen mies! Hänellä oli jopa kansi ilman kattilaa ja minulla kanteen sopiva kattila ilman kantta! Totuttelemme täällä nyt toisiimme ja jossain vaiheessa myös varmasti teemme jotain työksi luokiteltavaa yhdessä. Ja olihan meillä jo yksi työhyvinvointiryhmä täällä.

Jos sinulla on unelmia ja toiveita, niin toivottavasti saat tästä luottamusta niiden toteutumiseen. Minun toiveeni eivät toteutuneet sillä tavoin ja sillä aikataululla, miten toivoin, vaan paljon paremmin, kun päästin niistä irti. Tärkeää oli kuunnella omaa sydäntään ja tarttua tilaisuuteen, kun se osui kohdalle ja tuntui oikealta.

Huomasin tänään, että olen viime vuosina piilottanut itseltäni paljon pettymyksen tunteita. Syy on se, että kun minulla on olemassa asioihin korkeampi näkökulma, niin pettymykset ikään kuin pyyhkiytyvät sillä pois. Korkeamman näkökulman mukaan pettymykset ja niiden aiheuttajat ovat aina oppimisen paikkoja ja sikäli hyviä, siis mahdollisuuksia kasvuun. Ajattelen myös, että lopulta kaikki tapahtuu oikein ja parhaakseni, kaikkien parhaaksi, ei ole siis syytä olla pettynyt juuri mihinkään.

Ihmisinä meillä kuitenkin on tunteet ja ne on tarkoitus elää läpi, ei piilottaa minnekään eikä kieltää niitä. Niitä ei myöskään tarvitse selittää pois korkeammalla näkökulmalla. Vaikka tunnen pettymystä, se ei poista sitä, että myös se korkeampi näkökulma on totta samaan aikaan. Eivät ne kumoa toisiaan kumpaankaan suuntaan.

Olen pettynyt moneen asiaan elämässäni, jokaisella elämän osa-alueella. Suunnitelmat ja unelmat eivät ole toteutuneet toivomallani tavalla, yrittäjyys ei ole ollut menestys, olen käyttänyt rahaa moniin asioihin turhaan, kaikki käymäni koulutukset eivät ole antaneet, mitä olen tavoitellut eikä parisuhdeasiatkaan ole kukoistaneet. Olen menettänyt niin ihmisiä kuin materiaakin, niin kuin toki varmaan kaikki muutkin. Mistään näistä asioista en ole tuntenut, siis antanut itseni tuntea pettymystä! Eteenpäin vain reippaasti, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kaikki nuo pettymystä aiheuttaneet asiat ovat antaneet minulle valtavan paljon monenlaista oppia, varsinkin kärsivällisyyttä olen oppinut miljoona yksikköä. Ne ovat antaneet minulle kokemuksia ja ymmärrystä. Silti saan kokea pettymystä. En halua muuttaa kokemastani mitään, vain tuntea pettymyksen tunteen ulos, elää sen ja antaa sen sitten mennä.

Olen hyväksynyt nuo tapahtuneet asiat jo aiemmin, mutta tämä pettymyksen tunne on jäänyt hyväksymättä ja kokematta. Patoutunut pettymyksen tunne on todennäköisesti vetänyt koettavakseni lisää niitä asioita, joista pettyä. Vaikka olen kiitollinen, että tämä tuli nyt esiin, niin olen vähän pettynyt itseeni, kun en aiemmin ymmärtänyt. Koenpa senkin sitten samalla pois!

(Sarjan 5. kirjoitus)

Irtipäästäminen voi olla todella helppoa ja käydä kuin itsestään, silloin kun kaikki asiaan liittyvä on käsitelty, siis hyväksytty, annettu anteeksi ja rakastettu sekä opitut asiat tiedostettu. Monesti irtipäästäminen kuitenkin on vaikeaa ja silloin asiaa kannattaa edelleen käsitellä ja kaivella syitä siitä kiinni pitämiseen. Tämä voi olla vähän tuskastuttava vaihe, kun jo haluaisi vapautua eikä enää jaksaisi pyöritellä samaa ikuiselta tuntuvaa taakkaa. Kuitenkin, mikäli haluaa siitä todella vapautua, niin kannattaa kuunnella itseään ja olla rehellinen, jos irtipäästäminen ei vielä ole mahdollista.

Hyvä kysymys tässä kohtaa on: Mihin tätä vielä tarvitsen? Todella sille traumalle tai haavalle on vielä jokin tarve, sillä on jotain merkitystä, usein alitajuisesti. Järki sanoo jo, että tätä en enää halua kantaa mukanani, tahdon tästä irrottaa, mutta siihen ei silti pysty, jokin vielä hiertää. Joskus ne kiinni pitävät asiat ovat hyvinkin omituisia ja tulevat jostain kauempaa kuin tästä elämästä. Joskus se trauma on turvana, että ei enää tapahtuisi vastaavaa, Joskus se on olemassaolon ehto, joka tietenkin on täysin harhaa, mutta alitajunnalle se on todellinen ohjelmointi. Joskus siihen on sidottu jokin sitoumus, kuten vannottu vala tai annettu lupaus. Asiaan voi myös liittyä kirous tai tuomio. Asiaan liittyviä vaikeita ja raskaita tunteita voi olla vielä tunnistamatta ja kohtaamatta.

Monesti jotain pelkoja liittyy itse asiaan ja myös siitä irtipäästämiseen. Silloin voi kysyä itseltään: Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos päästän tästä irti? Tällä kysymyksellä pääsee kiinni syvimpiin pelkoihin, kun kysyy sen uudelleen esiin tulevaan pelkoon liittyen.

Minä olen

Joskus ongelmamme on ollut niin suuri, että se muodostuu ikään kuin identiteetiksi. Silloin irtipäästäminen voi olla erityisen vaikeaa. Tämä identiteetti kannattaa silloin purkaa. Joskus ei edes tiedä, miten elää ja miltä tuntuu olla ilman tuota identiteettiä. Identiteetti on syvä ohjelmointi, että ”minä ollen jotain/joku” Identiteetti voi esimerkiksi olla alkoholisti/tupakoija/ylipainoinen/paha/pettäjä/uhri…suunnilleen mistä vain voi muodostaa itselleen identiteetin. Identiteetti on siis voimakasta samaistumista johonkin. On tietysti identiteettejä, joita emme niinkään koe ongelmaksi, kuten esimerkiksi ammatillinen identiteetti. Kuitenkin näihinkin tämän elämän identiteetteihin voi ottaa etäisyyttä, jotta on enemmän vapautta olla mitä tahansa. Identiteeteistä vapautunut voi todeta ”Minä olen” ilman mitään määreitä.

Jeesus sanoi Minä olen tie, totuus ja elämä. Olen myös kuullut näkemyksen, että tuosta olisi yksi sana pudonnut välistä pois. Jospa se olikin: ”Minä olen” on tie, totuus ja elämä. Kaikesta menneestä ja myös identiteeteistä vapautuminen tuo meidät tähän hetkeen läsnäoloon ja täydelliseen vapauteen, jossa on totta vain ”Minä olen”. Jos meditoit, niin kokeile käyttää tätä mantrana, tai ilmankin meditointia, ja kuulostele miltä se tuntuu.

Motiivi jatkaa

Mistä tietää, että nyt voi päästää irti käsitellystä asiasta? Sen kyllä tuntee ja tietää. Usein koko juttu unohtuu täysin, ei edes muista, mitä juuri on käsitellyt! Siitä seuraa keveyden tunne, vapautunut olo ja usein ilo. Se tuntuu myös fyysisessä kehossa, ikään kuin hartioilta olisi otettu taakka pois, askel on keveämpi ja silmät säihkyvät. Tämä ihana olotila kannustaa jatkamaan sisäistä työtä, käymään seuraavankin haasteen kimppuun, kun se tulee esiin.

Kiitos sinulle, jos luit koko sarjan. Toivottavasti tästä oli sinulle apua tai heräsi uusia ajatuksia. Voimia sisäiseen työhösi! Vaikka se on joskus vaikeaa ja tuntuu, ettei se lopu koskaan, niin se on silti hyvin palkitsevaa. Vähä vähältä kaikki kirkastuu, vapautuu ja elämä on keveämpää, iloisempaa. Se, mikä sisälläsi syttyy, säteilee ulkoiseen maailmaan. Se on tärkeää ja merkityksellistä myös kokonaisuuden kannalta, sillä sinä olet yhtä kaiken kanssa. Olet rakastettu!

(Tämä on sarjan 4. kirjoitus; Oppiläksyt ja vaikeuksien rakastaminen, löydät aiemmat järjestyksessä alempaa, mikäli et niitä vielä lukenut.)

Jos meidän perimmäinen tarkoitus on pystyä rakastamaan kaikkea mitä on, niin vaikeinta siinä lienee rakastaa oman elämän vaikeuksia, haasteita, kipukohtia ja traumoja. Se tuntuu monesti jopa kohtuuttomalta ajatuksenakin. Pelkästään ihmiselämän näkökulmasta katsoen se todella tuntuu kohtuuttomalta ja mahdottomalta ja usein sitä onkin. Miten ihmeessä voisi rakastaa omia ongelmia, itseen kohdistuvia vääryyksiä ja kärsimyksiä! Ja vaikka osan niistä pystyisikin melko helposti hyväksymään ja antamaan anteeksi, niin usein on olemassa jokin raja, jonka ylittävät asiat tuntuvat niin pahoilta, että tämä ei vaan ole mahdollista. Aiheesta kirjoittaminenkin on haastavaa.

Jotta tähän vaiheeseen pystyy, on katsottava asioita todella paljon laajemmasta näkökulmasta, muutettava ihmisnäkemys korkeampaan perspektiiviin. Ei ole yhtä tyhjentävää selitystä, joka sopisi kaikille ja kaikkiin tilanteisiin, mutta käsittelen tässä vain mainiten joitain näkemyksiä. Voidaan ajatella, että sielumme on suunnitellut tämän elämänsä ennen tänne syntymistään. Siinä on valittu asuinmaa ja perhe sekä tapahtumia, sen mukaan missä olosuhteissa saa sielun tahtomat opit ja kokemukset parhaiten. Maailma, jossa elämme, on dualistinen eli sisältää asioiden ääripäät, hyvän ja pahan. Olemme tulleet tänne kokemaan kaikkea mahdollista, siis niin hyvää kuin pahaakin. Voidaan ajatella, että systeemiin kuuluu tasausjärjestelmä, että siis koemme suunnilleen yhtä paljon hyvää kuin pahaakin, tätä sanotaan myös karmaksi. Karma jatkuu niin kauan, kunnes olemme antaneet anteeksi kaiken. Ihmeiden oppikurssi taas selittää, että kaikki on väärinkäsitystä ja mitään ei edes oikeasti tapahtunut. Tässäkin anteeksiantaminen saa kaiken raukeamaan, ei ole enää syyllisyyttä eikä syyllistä. Elämää voidaan ajatella myös pelinä tai näytelmänä, jossa meillä on tietyt valitut roolit. Näytelmässä tällä kertaa oleva pahis voikin olla seuraavassa näytelmässä hyvis ja toisinpäin. Näihin ajatuksiin kannattaa perehtyä ja mietiskellä niitä sekä muodostaa oma näkemys asiasta. Mikään yllä olevista näkemyksistä ei mielestäni sulje toistaan pois eli kaikki näkemykset voivat olla samaan aikaan totta.

Mitä olemme tulleet tänne oppimaan?

Olemme varmasti tulleet oppimaan ihmiselämää ja inhimillisyyttä sekä tuota jo mainittua dualismia ääripäineen. Samalla kun opimme näitä aiheita, opimme niiden kautta paljon muutakin. Voimme oppia monella tavalla samaakin asiaa. Se, että ajattelee asioissa olevan jonkin tärkeän oppiläksyn, auttaa mielestäni asian hyväksymisessä, anteeksiantamisessa ja sen rakastamisessa. On jotenkin helpompi ajatella, että tarvitsin tämän tapahtuman voidakseni oppia tämän asian. Kun oppi on saatu, niin tapahtumaa ei enää tarvita ja siitä voi vapautua tai parantua. Samalla periaatteella siirrymme peruskoulussa luokalta toiselle ja siitä eteenpäin, kun opit on saatu.

Rakkaus lienee suurimpia oppiläksyjä. Kuinka ensinnäkin oppia rakastamaan itseään, sitten muita ja kaikkea mitä on, myös näitä ongelmia ja vaikeuksia. Iso opittava asia on myös rakkauden vastaanottaminen. Ihmiset, jotka elämässämme aiheuttavat meille murheita ja kohtelevat meitä huonosti, ovat usein niitä tärkeimpiä opettajiamme. He auttavat meitä oppimaan esimerkiksi rajojen asettamista, itsen arvostamista ja auttavat meitä löytämään oman tahtomme ja voimamme. Ihmiselämän taistelupari voi sieluna olla se kaikkein läheisin, joka on sovitusti suostunut rakkaudesta ottamaan roolin, jossa aiheuttaa rakkaalle sielulle harmia.  Edellisessä elämässä roolit ovat luultavasti olleet toisin päin.

Rakkautta, kuten kaikkea muutakin, voi oppia sekä niin että syntyy perheeseen, jossa saa paljon rakkautta, sekä niin että syntyy perheeseen, jossa ei saa rakkautta. Usein oppi menee paremmin perille opittavan asian puuttumisen kautta. Opimme siis runsaudesta niukkuuden kautta, rohkeudesta pelon kautta jne. Kaikilla oppiläksyillä lienee lopulta yhteinen päämäärä; tuoda meidät ykseyteen ja rakkauteen, kotiin. Se tila ei ole pelkästään jossain tuolla kaikkeuden toisella puolen, vaan se voi olla juuri nyt ja tässä. Kun siitä tilasta saa edes pienen, pienen hitusen verran aavistusta, on helppo rakastaa kaikkea, mikä siihen on johdattanut, myös kaikkea, mikä on ollut vaikeaa ja tuskallista.