Tekijä: Kaisa Anttila

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle kirjoitukselle ja käsittelee tunne- ja traumatyöskentelyn askelia. Asioiden tiedostamisen ja hyväksymisen kautta siirrytään asian varsinaiseen käsittelyyn, jonka jälkeen anteeksi antaminen on mahdollista. On yksilöllistä kuinka kauan tämä prosessi kestää. Olen huomannut, että mitä enemmän tällaista sisäistä työtä on tehnyt, sitä nopeammin pystyy etenemään. Jonkin asian kanssa voi mennä päiviä tai viikkoja, jonkin asian pystyy käsittelemään hetkessä. Joskus jonkin asian käsittely on voinut kestää vuosia tai jopa koko eliniän. Monesti henkisissä traumoissa on useita kerroksia ja asia tulee uudelleen käsittelyyn myöhemmin vähän eri näkökulmasta. Uskon, että nyt meillä on halutessamme mahdollisuus vapautua kaikista taakoista ja sitä tuetaan ja helpotetaan. Minulle tässä työskentelyssä on aina mukana korkeampi voima ja tuki, yksin ei tarvitse puurtaa. Mukana voi myös olla toinen ihminen, henkinen auttaja, terapeutti, energiahoitaja tai muu tukihenkilö.

Kun olen tullut tietoiseksi jostakin asiasta ja päättänyt kohdata sen eli olen hyväksynyt, että asia on olemassa, niin yleensä tahdon tietää, miksi tämä on tapahtunut. Mitä asian taustalla on? Mitkä seikat ovat johtaneet siihen? Vastauksia näihin kysymyksiin saan yleensä meditaatiossa tai ne voivat tulla oivalluksina lenkkipolulla. Monesti löytyy looginen tapahtumakulku ja tulee korkeammasta näkökulmasta ymmärrystä ja näkemystä.

Vastuun ottaminen

Meillä on helposti ajatus, että olemme uhreja, elämä vain tapahtuu meille ja emme voi sille oikein mitään. Ja siltähän se usein näyttää ja tuntuu. Tällaisen prosessin kautta kuitenkin huomaa, että onkin itse vastuussa monista asioista. Se on rankkaa aluksi ja vaikea hyväksyä. Se vaatii todella näkökulman laajentamista. Kun ottaa vastuun siitä, mitä on, niin se antaa samalla myös vallan ja mahdollisuuden tehdä asialle jotain. Uhriudesta irti pääseminen on se, joka auttaa voimaantumaan. Ajatus muuttuu niin, että elämä tapahtuu minua varten, jotta voin vapautua, oppia, kehittyä.

Kun ottaa vastuun itsestä ja omasta elämästä, niin ei oikein voi enää syyttää kaikkia muita omista olosuhteista ja tilanteista. Samalla anteeksi antamisen pääkohde siirtyy niistä muista itseen. Itselle anteeksi antaminen onkin monesti vielä vaikeampaa kuin toiselle anteeksi antaminen. Anteeksi antamisen prosessi tehdään aina ensisijaisesti itseä varten ja se ei vaadi anteeksipyyntöä toiselta. Joskus ajatellaan, että ei tahdo antaa anteeksi toiselle, sillä silloin tämä pahantekijä vapautuisi ja myös saatetaan odottaa sitä anteeksipyyntöä. Anteeksi antaminen vapauttaa aina itsen, anteeksiantajan. Se, joka on toista loukannut, tekee oman osuutensa ja se on hänen asiansa. Tämä ei tietenkään poissulje ihmisten välistä anteeksipyyntö ja -anto tapahtumaa, mutta se ei ole välttämätön. Anteeksiannon voi hyvin tehdä, vaikka toinen henkilö olisi jo kuollut.

Tunteet

Asioita käsitellessä nousee esiin erilaisia tunteita ja niiden kaikkien on hyvä antaa tulla esiin myös hyväksyttäviksi, kohdattaviksi ja käsiteltäviksi. Myös tunteilla on merkitys ja tarkoitus. Tunteen voi kokea, elää sen läpi hengitellen, kunnes se laantuu. Tunteet tulevat ja menevät, kun annamme niille tilaa kertoa viestinsä. Tunteet, jotka torjutaan ja piilotetaan saattavat kertyä meille kehoon ja ne voivat aiheuttaa siellä vaivoja. Syvimpien kehoon kertyneiden tunteiden vapauttamiseksi voi saada apua erilaisista kehollisista hoidoista, esim. cranio-sakraaliterapia on kokemukseni mukaan tehokas siihen tarkoitukseen.

Onko vielä jotain muuta?

Ennen anteeksi antamista voi vielä esittää itselleen kysymyksen, että liittyykö tähän vielä jotain muuta. Asian laajempi ymmärtäminen, korkeampi näkökulma ja tunteiden käsittely on tehty, mutta silti tuntuu, että ei ole vielä valmis antamaan asiaa anteeksi. Saattaa olla, että asiaan liittyy esim. sitoumuksia, jotka pitää purkaa. Anteeksi antoa ei kannata kiirehtiä eikä varsinkaan pakottaa. Itseään kuuntelemalla tietää, että kaiveleeko tässä vielä jokin asia tai onko tässä vielä jokin kiinnike jonnekin. Silloin ihan kaikkea ei vielä ole huomattu ja käsitelty.

Kannattaa siis antaa itselleen riittävästi aikaa anteeksiantoon. Ja kannattaa antaa myös armoa itselleen niin tähän hetkeen kuin menneisyyteen. Vaikeissa asioissa armo voi olla se tekijä, joka viimeistelee, kun mikään muu ei siihen pysty. Kokemus korkeimman voiman, pyyteettömän Rakkauden armosta vapauttaa ja puhdistaa. Kun armo on koskettanut, on anteeksi antaminen helppoa tai jopa tuntuu, että mitään anteeksi annettavaa ei enää edes ole.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin askeleet, joilla asioita voi käsitellä, siis tehdä sitä sisäistä työtä ja sitä kautta kokea vapautumista tunnetaakoista ja henkisistä traumoista. Avaan nyt niitä askeleita vähän tarkemmin ja aloitan hyväksymisestä, jonka voi helposti myös ymmärtää väärin. Lähtökohta, ennen kuin voi edes hyväksyä, on asioiden tiedostaminen ja se tapahtuu tarkkailemalla ja havainnoimalla itseään, tunteitaan, reagointiaan ja yleensä elämäänsä. Kun havaitsee jotain, mikä vaivaa itseä, niin sitä voi lähteä työstämään.

Hyväksyminen tarkoittaa tässä yhteydessä, että hyväksyy sen, mitä on tässä hetkessä, sen mikä jo on tapahtunut. Se ei tarkoita sitä, että hyväksyy, että itseä saa kohdella huonosti, että vääryydet olisivat oikein tai että se antaisi luvan jonkin jatkua sellaisena. Hyväksyminen on sitä, että katsoo tosiasioita silmiin, ei kiellä, ei pakene, ei piiloudu eikä vastusta jo tapahtunutta. Vastustaminen ja asioiden kieltäminen vie valtavasti voimia ja usein tilanne pahenee jollain tavalla, kunnes suostuu siirtymään hyväksymisen ja asioiden kohtaamisen vaiheeseen.

Esimerkiksi jos litra maitoa kaatuisi laminaattilattialle, niin se tietysti harmittaisi. Yleensä varmaan otamme luutun käteen ja alamme siivota sitä sotkua, koska vahinko tapahtui ja sille ei mitään enää voi. Kun maito on kaatunut, on turha kiukutella purkille, se ei muuta tilannetta. Jos tuossa tilanteessa kieltää tapahtuneen, vastustaa sitä eikä suostu tekemään siivousta, maito alkaa haista ja se pilaa lattian. Voisi yrittää heittää maton kaatuneen maidon päälle ja piilottaa sotkun sillä ja se voikin toimia vähän aikaa. Ennemmin tai myöhemmin tilanne on kohdattava sellaisena kuin se on, hyväksyttävä sotku, siivottava ja mahdolliset vahingot korjattava. Tilanteen hyväksyminen ja sen hoitaminen ei tietenkään tarkoita, että annetaan sille lupa tapahtua huomenna uudelleen. Päinvastoin, yleensä opimme olemaan huolellisempia ja sitä ei enää tapahdu.

Hyväksyminen voi olla vaikeaa

Monella on sisällään paljon tunteita ja henkisiä traumoja, jotka on peitetty samaan tyyliin kuin kaatunut maito matolla. On tapahtunut jotain niin vaikeaa ja hankalaa käsitellä, että on ollut helpompi hypätä sen yli, jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kieltäen, paeten ja vastustaen. Piilottelu vie paljon voimia ja jossain vaiheessa tuo muisto alkaa ”haista” eli pyrkiä pintaan aiheuttamalla esim. fyysisiä kipuja, pelkoja, ahdistusta, vihaa tai katkeruutta. Näiden oireiden ohittaminen on kuin heittäisi toisen maton haisevan lattiaan imeytyneen maidon päälle ja vähän tuulettaisi. Oireiden ohittaminen voi tapahtua esim. uppoutumalla työhön, päihteiden käytöllä tai se voi näkyä syömisongelmina.

Hyväksyminen voi olla vaikeaa ja pelottavaa, sillä siinä joutuu purkamaan sen suojakuoren, minkä on rakentanut ja käsitys itsestä, muista ihmisistä ja tilanteesta usein muuttuu. Usein ei itsekään tiedä, mitä siellä piilossa maton alla on, haju vain kertoo, että jotain on. Hyväksyminen on se käännekohta, josta tervehtyminen voi alkaa, kun pakeneminen loppuu ja asian käsittely alkaa kohtaamalla totuuden.

Elämä tarjoaa meille kokoajan tilanteita, joissa meillä on mahdollisuus kohdata asioita, antaa anteeksi ja vapautua. Savojärven kierroksella on muistomerkki, jonka luona olen aiemminkin pysähtynyt ja tehnyt kollektiivista energiapuhdistusta sotatraumoihin liittyen, mutta en tiennyt mitä paikalla tarkalleen oli tapahtunut. Tänään kuulin Kurjenpesän laiturilla herrahenkilöltä paikan historiasta. Siellä oli ammuttu 17-vuotias nuorimies, jonka isä oli rintamakarkuri. Isää ei löydetty, niin ammuttiin poika. Vastaavia tarinoita ja kohtaloita löytyy varmaan monilta paikkakunnilta ja kaikista maista, missä on sodittu oman kansan kesken tai toista kansaa vastaan.

Kyseisestä tapahtumasta on yli sata vuotta. Osalliset ovat siirtyneet täältä ajasta iäisyyteen, mutta on vielä ihmisiä, jotka ovat kuulleet siitä kerrottavan. Joku tai useampi osallisista on saattanut syntyä tänne jo uudelleen, onhan sielu ikuinen ja tuollainen traumatisoiva tapahtuma vaatinee tulla käsitellyksi ihmiselämässä. Sielu siis syntyy tänne uuteen ihmiskehoon ja aloittaa kaiken alusta muistamatta selkeästi edellisiä elämiään tai niiden traumoja. Meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän tällaista menneiden elämien painolastia mukanamme.

Miten tällaisesta sitten voisi vapautua ja miten käsitellä sitä? Ja miten edes tiedostaa, mitä pitäisi käsitellä?

Sinä itse olet oman sielusi summa ja omat tunteesi ja reagointisi erilaisiin asioihin ovat parhaat johtolangat. Voit tarkkailla, mitkä tilanteet ja asiat aiheuttavat sinussa voimakkaan tunnereaktion, kuten pelkoa, vihaa, syyllisyyttä, inhoa tai voimakasta liikutusta. Voi olla esim. että et pysty katsomaan tietynlaisia elokuvia ollenkaan, suutut kovasti tietyistä asioista tai jotkin ihmiskohtalot saavat sinut aina itkemään. Nämä reaktiot eivät aina näytä liityvän ollenkaan siihen, mitä omassa elämässä tapahtuu. Toinen johtolanka toki on se, mitä omassa elämässä tapahtuu, mitä olosuhteita on ja minkälaisia ihmissuhteita.

Tunteita, reagointia ja olosuhteita tarkkailemalla voi löytää ne kohdat, joissa on jotain käsiteltävää, puhdistettavaa ja vapautettavaa. Joskus oivaltaa myös, mistä siinä tarkalleen on kyse, mutta se ei aina ole välttämätöntä. Kun tiedostaa, että jotain on ja on tahto se käsitellä, niin askeleet ovat:

Hyväksyminen

Anteeksianto niin itselle kuin muillekin

Löytää asiaan liittyvä oppi/hyöty ja sitä kautta asian rakastaminen

Irtipäästäminen

Miksi tehdä näin?

Tällaisen prosessin jälkeen tuntee vapautuvansa ja olo kevenee. Helpottaa, kun ymmärtää, miksi on tuntenut tiettyjä tunteita, miksi on ollut tiettyjä vaikeuksia elämässä ja tiettyjen ihmisten kanssa.

Jos esimerkin rintamakarkuri-isä ja hänen ammuttu poikansa olisivat täällä uudelleen syntyneinä, he luultavasti kohtaisivat tai saattaisivat olla samassa perheessäkin. Sielu, joka oli isä, tuntisi varmasti syyllisyyttä suhteessa sieluun, joka oli mennessä elämässä täysin syyttömänä ammutuksi tullut poika. Poika saattaa tuntea katkeruutta, riippumatta siitä, mitä heidän välillään tässä elämässä on tekeillä. Meidän ei tarvitse välttämättä tietää KUKA teki ja täsmälleen mitä teki jossain toisessa ajassa ja paikassa eikä missään tapauksessa syyttää ketään mistään. Meidän tehtävämme, niin halutessamme, on käsitellä ainoastaan oma osuutemme asiasta, omat tunteemme ja traumamme.

Laajemmassa mittakaavassa yksilöiden sisäinen puhdistustyö vaikuttaa kollektiiviin, yhteiseen tietoisuuteemme ja energiaan. Sota-aikojen traumojen käsittely lopettaa sodat, kun ei enää olisi vihaa, katkeruutta ja syyllisyyttä, jotka ruokkivat sotaa. Se, että näemme sotaa, tuo traumoja ja pelkoja näkyväksi ja kohdattavaksi. Se on mahdollisuus, joka kannattaa käyttää, jotta samoja tapahtumia ei enää tarvitsisi tapahtua.

Esimerkkitapauksen isää pidettiin tietenkin tapahtuma-aikaan roistona, mutta myöhemmin ja korkeammasta näkökulmasta asiaa tarkastellen, hän toimi terveesti sydäntään kuunnellen, kun ei suostunut sotaan ja tappamaan ketään, edes vihollisia. Jos kukaan ei suostuisi, eikä tuntisi tarvetta, taisteluun ja sotaan, niin rauhahan sitten kaikkialla olisi.

Puhdistustyön kautta siirtyminen omatunnon, sydämen ja rakkauden kuunteluun ja niiden mukaan toimimiseen olisi taivas maan päällä. Sitä odotellessa, mutta ei kuitenkaan pidätetä hengitystä,voi tässä vielä hetki mennä

Olet Rakas

Juhannusaattona upeassa järvi- ja suomaisemassa kulkiessani mieleeni tuli radiomainos, jossa äänestä päätellen miesoletettu itki liikutustaan pihvin tai makkaran tiristessä grillissä. Vaikka se lienee huumorilla tehty, niin voin kokea tuon tunteen olevan totta. Kauniissa maisemassa tunnen tuohon verrattavaa nöyrää liikutusta kokemani kauneuden edessä. Miten rakkaus ja sen vastaanottaminen tähän liittyy?

Meillä on mahdollisuus päättää, miten suhtaudumme tapahtumiin, toisiin ihmisiin ja asioihin. Voimme nähdä niillä erilaisia ja eritasoisia merkityksiä tai sitten voimme vaan ohittaa ne huomioimatta mitään erityistä merkitystä. Huomasin juuri miten lyhytkin kohtaaminen toisen ihmisen kanssa sisälsi minulle ainakin kymmenen merkityksellistä asiaa. Aina en ole huomannut merkityksiä niin laajasti.

Tämä avasi minua näkemään merkityksiä ja vastaanottamaan niiden sisältämät hyvät asiat muistakin, jopa jo menneistä kohtaamisista ja tapahtumista.

Miten tuo on mahdollista?

Koen, että tuossa kohtaamisessa olin samalla energettisellä tasolla siitä löytämieni merkitysten kanssa. Pystyin siksi ottamaan ne täysimääräisesti vastaan. Menneistä kohtaamisista aukeni palautetta ja kiitollisuutta, joka oli odottamassa sitä, että olen sen energian kanssa samalla tasolla ja se pääsee maaliinsa eli sydämeeni asti. Aiemmin olen sen kyllä kuullut ja pinnallisesti vastaanottanut, mutta jokin minussa on estänyt sen syvällisen todellisen vastaanottamisen.

Ne esteet ovat olleet käsittelemättömiä syyllisyyden, häpeän ja vihan tunteita. Niiden taajuus on sellainen, että hyvät asiat eivät tavoita. Noiden tunteiden kohtaaminen, hyväksyminen, käsittely ja anteeksianto vapauttaa ihmisen niistä ja energiataajuus muuttuu.

Kun matalavärähteisiä energioita saa vapautettua, värähtelee korkeammalla taajuudella, jossa rakkaus, kiitollisuus ja ilo pääsee vaikuttamaan. Kyse voi olla pelkästään asioiden uudenlaisesta tulkinnasta, näkemisestä ja kokemisesta eri näkökulmasta kuin ennen. Kaiken voi kokea olevan Rakkautta, juuri Sinulle tarkoitettua rakkautta.

Jos näet vaikka juhannusruusun, voit ohittaa sen huomiomalla sen vain ajankohtaan kuuluvana kasvina tai voit nähdä sen ja haistaa sen ihanan tuoksun kokien sen sinulle välittämän rakkauden. Ei se siinä kuki ja olla möllötä pelkästään omaksi ilokseen, kyllä se on siinä tuomassa iloa sinulle ja voit ottaa sen henkilökohtaisena rakkaudenosoituksena Luojalta. Niinkuin kaiken muunkin! Jokainen kohtaaminen ja jokainen eroaminen on rakkautta. Jokainen tapahtuma ja olosuhde on rakkautta. Auringon nousu ja lasku joka päivä on rakkaudenosoitus sinulle ja tämä aika, kun ei juuri kumpaakaan tapahdu, vasta rakkautta ja ihmettä meille onkin.

Myös asioita, joita on pitänyt henkilökohtaisena loukkauksena, voi katsoa sillä silmällä, että jospa niissäkin olisi löydettävissä rakkautta.

Tämä onnistuu vasta, kun pystyy todella ottamaan vastaan rakkautta.

Nyt on hyvä aika harjoitella vaikka tuon juhannusruusun kanssa (tai ”juhannusruusun”).

Ja tietysti olet, me kaikki olemme, myös rakkauden lähettäjiä.

Maailmantilanne tarjoaa meille uhkakuvia ja huolenaiheita liittyen myös ruoan saatavuuteen ja riittävyyteen sekä sen laatuun. Ne ratkaisut, joita näihin ongelmiin esitetään eivät aivan kaikille tunnu hyviltä ja oikeilta. Laboratoriossa kasvatettu keinoliha tai äidinmaidonkorvike eivät innosta, kun ei tehotuotettu ja geenimanipuloitukaan ruoka maistu. Mitä vaihtoehtoja meillä sitten on? Esitän varautumista ja valoravintoa ratkaisuksi.

Tärkein huomio on, että meillä on vaihtoehtoja! Meidän ei tarvitse ottaa vastaan tätä luonnotonta suuntausta, vaan me voimme ottaa itse vastuun itsestämme, elämästämme ja ravinnostamme. Nyt on sen aika, että otetaan nämä asiat omiin käsiin. Ollaan oikeasti aikuisia ja itse vastuussa, eikä katsota ja odoteta mitä meille joltain taholta annetaan. Kotimainen viljely, karjanhoito, kanalat ja koko ruoantuotannon ketju on meille tärkeä, näiden alasajo täytyy pysäyttää. Kukin voi osallistua suomalaisen ruoantuotannon ylläpitoon käyttämällä kotimaisia tuotteita ja maksamalla siitä oikean hinnan, ilman halpuutusta. Samalla voi myös nostaa omavaraisuuttaan mahdollisuuksiensa mukaan. On mahdollista kasvattaa itse ruokaa ja kerätä superfoodeja suoraan luonnosta. Nyt on paras aika nokkosen, voikukan ja monen muun villiyrtin käyttöön ja keräämiseen. Marjat ja sienet sitten loppukesästä.

Nyt kannattaa etsiytyä johonkin ryhmään, jossa näitä asioita voi miettiä myös yhdessä. Kesällä pärjäämme helposti, mutta jos talvella tulisi esim. pidempi sähkökatkos, niin sen varalta on hyvä olla suunnitelma. Olisi hyvä tietää joku, jolla on puulämmitteinen talo, jonne voisi tarvittaessa mennä. Olisi hyvä tuntea joku luomuviljelijä. Olisi hyvä tietää missä on lähin porakaivo tai vesilähde. Tämä vastuunotto antaa vapautta valita muitakin asioita, kuin sen mitä syö. Yhteiskunta kyllä auttaa ja huolehtii, mutta saattaa tulla aika, jolloin se apu on ehdollista.

Vaikka puhutaan uhkakuvista ja vaikeista ajoista, kaikki on kuitenkin koko ajan aivan hyvin. Ei ole syytä pelätä. Silti varautuminen on viisasta ja nimenomaan vastuunottoa itsestä ja sitä kuuluisaa omaan voimaan astumista. Sinä olet, niin kuin minäkin, ikuinen kuolematon sielu, eikä fyysisen elämän haasteet ole meille muuta kuin kokemuksia ja mahdollisuuksia kasvaa ja oppia. Lisäksi meillä on nousevia kykyjä ja apua niin paljon koko ajan tarjolla, muutakin kuin toinen toisemme. Kun henkinen kehityksemme ja evoluutiomme etenee, pystymme fyysisen ravinnon lisäksi käyttämään asteittain enemmän ja enemmän ns. valoravintoa.

Mitä on valoravinto?

Mitä tämä valoravinto sitten on? Se on esimerkiksi sitä, että auringonvalo saa ihollemme osuessaan aikaan D-vitamiinin tuotannon. Luuletko, että tämä olisi ainut vitamiini, jota voimme tällä tavoin ottaa vastaan? Ei ole, vaan meillä on aktivoitumassa systeemi, jonka avulla voimme ottaa vastaan energiaa ja tarvitsemiamme ravintoaineita fyysisen kehon käyttöön. Energia tulee sieltä, mistä kaikki energia tulee, sanotaan sitä paikkaa vaikka alkulähteeksi. Kaikki on tätä samaa energiaa, eri muodoissa vain. Meillä on fyysisen kehon lisäksi energiakehoja ja niissä energiajärjestelmä, chakrat. Chakrat ottavat vastaan tätä energiaa ja muuntavat sen fyysisen kehon tarpeisiin sopivaksi.

Tällä hetkellä on tärkeää tiedostaa, että tällainen systeemi on, se toimii jo osin ja että se aktivoituu lisää tarvittaessa. Poikkeusoloissa energian saantimme on turvattu. Ja jollain aikavälillä varmaan siirrymme enemmän ja enemmän valoravinnon käyttäjiksi, kunnes siirrymme siihen kokonaan. Meneekö tähän aikaa kymmenen, sata vai tuhat vuotta, en tiedä. Toivon kyllä, että se tapahtuisi tämän oman elämäni aikana.

Voiko tehdä jotain tämän valoravinnon käytön aktivoimiseksi? Kyllä voi tehdä sisäistä henkistä puhdistustyötä eli käsitellä mm. tunteita, henkisiä traumoja ja rajoittavia uskomuksia. Tämä tapahtuu lyhyesti kerrottuna kohtaamalla kaiken olevan, hyväksymällä ja rakastamalla sen, antamalla anteeksi itselle ja muille sekä päästämällä irti. Aloita nyt vaikka siitä, että otat vastaan totena tiedon tästä valoravinnosta:

Valoravinto on minulle todellista ja minä voin ottaa sitä vastaan. Elimistöni osaa käyttää valoravintoa, se on minulle turvallista, sallittua ja mahdollista. Minä otan vastaan valoravintoa. Olen ikuinen ja aina turvassa. Olen rakastettu.

Lue tuo muutamaan kertaan itsellesi ääneen ja kuulostele, miltä tuntuu.

(Teksti löytyy myös STY:n sivulta.)

Asiat, tapahtumat, kohtaamiset ja kaikki mitä tapahtuu ovat usein niin monitahoista, että joutuu miettimään niiden todellisia ja syvempiä merkityksiä. Tai saa miettiä, jos hoksaa ihmetellä, eikä vain hyväksy pinnalla olevaa helpointa selitystä. Mistä oikein on kyse miilloinkin?

Miksi tietyssä tilanteessa tunnen tietyllä tavalla? Miksi reagoin johonkin asiaan tietyllä tavalla? Miksi käyttäydyn juuri niin kuin käyttäydyn? Jos alkaa pohtia ja tutkia itseään, voi löytää yllättäviäkin vastauksia. Kaikkeen on aina jokin selitys, jokin syy. Mikään ei ilmaannu itsestään tyhjästä. Tämä on todella mielenkiintoista ja palkitsevaa tutkimustyötä!

Kun löytää jollekin asialle sen todellisen merkityksen, aivan uudenlaisen näkökulman siihen, niin se muuttaa täysin omaa suhtautumista asiaan ja myös omaa kokemusta. Yleensä se auttaa ymmärtämään itseä ja toisia ihmisiä sekä myös maailmaa ja elämää entistä paremmin. Monesti on helpompi hyväksyä asioita, kun ymmärtää ne syvemmin ja monitasoisesti. Kun löytää todellisen merkityksen asioiden takaa, on hyväksymisen lisäksi helpompi antaa anteeksi, niin itselle kuin toisille.

Mitä hyötyä tästä on?

Tällainen pohdiskelu auttaa muuttamaan vääristynyttä ajattelua ja vapauttamaan rajoittavaa uskomusjärjestelmää. Siinä jokin muuttuu elämässä, ihan konkreettisesti. Mieli rauhoittuu, verenpaine laskee, tulee tunne, että kaikki on oikein ja hyvin, on turvassa ja kannateltu. Jotain rajoitteita ja tukoksia poistuu ja elämä alkaa virrata vapaammin, kun ymmärrys laajenee.

Tämä pätee sekä omaan elämään että myös laajemmin. On hyvä kyseenalaistaa asioita ja esittää kysymyksiä. Miksi tämä tapahtuu? Mikä tämän todellinen merkitys on? Mitä tämän taustalla on?

Kysyvälle vastataan!

Tänään 25.12. vietämme Jeesus Nasaretilaisen syntymäpäivää riippumatta siitä, uskooko itse tarinaan vai ei. Sittemmin häntä kutsuttiin Jeesus Kristukseksi. Hänen paluutaan on odotettu ja siellä täällä aika ajoin on ollut viestejä ”Jeesus tulee, oletko valmis?” En oikein usko, että Jeesus palaa tänne enää yksittäisenä ihmisenä. Ennemminkin ajattelen niin, että tuo Kristus-osa, joka hänessä oli, palaa. Sitä voi kutsua Kristustietoisuudeksi tai Kristusenergiaksi. Ja se energia palaa ennemmin tai myöhemmin meihin jokaiseen. Aina joulun aikaan olemme lähempänä sitä, kuin muina aikoina. Joulun aikaan, kun pysähdymme ja hiljenemme, on mahdollista tavoittaa jotakin tuosta pyhästä energiasta. Jokin meissä saattaa aueta silloin, mieli herkistyy ja se sydämeen pääsevä Kristusenergia saa meidät muistamaan toisiamme, toivottamaan kaikkea hyvää, antamaan apua ja lahjoja.

Arjen kiireissä ja touhuissa tuo taas unohtuu, jokin sulkeutuu ja palaamme ns. normaaliin. Mutta kuitenkin meillä kaikilla olisi mahdollista saada tuo Kristusenergia tai -tietoisuus pysyväksi olotilaksi. Se olisi se Jeesuksen uusi tuleminen maan päälle. Olisitko sinä siihen valmis?

Mikä estää?

Mikä estää sitä, että Kristustietoisuus ei ole meissä pysyvänä? Pääasiassa meidän mielemme ja egomme harhat, pelkomme, haavamme ja traumamme. Varmaan monella on ensinnäkin jo se ajatus, että tuollainen ei edes ole mahdollista, ja jos jollekulle onkin, niin ei ainakaan minulle. Tai, että ei se sovellu tähän maailmaan ja tähän aikaan. Vaikeaa sitä onkin sovittaa tähän maailmaan ja tähän aikaan. Mutta kumpaa muutamme, tätä maailmaa vai Kristustietoisuutta? Kummassa on vikaa? Mitä voimme muuttaa? Ja miten?

Kristustietoisuus on puhdasta rakkautta, täydellistä. Sitä emme voi muuttaa, onneksi. Jos se ei sovi tähän maailmaan ja tähän aikaan, vika on tässä maailmassa. Siispä, jos on tahtoa yhdistyä Kristustietoisuuteen, on muutettava tätä maailmaa eli omaa elämää, siihen sopivaksi.  Ja kuten ennenkin olen kertonut, oma elämä ja ympärillä oleva maailma muuttuu sisäisen työn kautta. Sisäinen maailma siivotaan, sinne tehdään tilaa, jotta Kristustietoisuus voisi sinne laskeutua. Vähän niin kuin jouluksi siivotaan kotia, jotta joulu voisi tulla.

Joulu kyllä tulee siivoamattakin, kunhan sille avaa oven. Ja joulun aikaan Kristusenergia hiipii sydämeen, jos sille avaa sydämensä. Jospa pidetäänkin siitä kiinni! Ei päästetä sitä arjen saavuttua pois! Pidetään sille tilaa ja tehdään lisääkin! ”Ois joulu luonamme ain” lauletaan jossain joululaulussa. Jospa oiskin Kristusenergia luonamme aina!

Hyvää päättymätöntä Joulua!

Sinä olet summa ja niin olen minäkin. Olemme kaiken kokemamme ja oppimamme summa. Olemme kaikkien kolhujemme, haavojemme, pettymystemme, pelkojemme, surujemme ja traumojemme summa. Se summa koostuu kaikesta tässä elämässä olleesta ja sukumme historiasta sekä kaikista omista menneistä elämistä maapallolla. Eikä tässäkään vielä kaikki! Summaan voi sisältyä tekijöitä kosmisista ulottuvuuksista, elämistä muilla planeetoilla, muissa tähtijärjestelmissä. Summaan voi sisältyä myös elämiä muussa kuin ihmisen olomuodossa.

Sen summan voi purkaa alkutekijöihin, sitä olen omalla kohdallani tehnyt nyt kolme vuotta suunnilleen päätoimisesti. Se on melkoinen yhtälö ratkaistavaksi, kun tiedossa on aluksi vain summa. Miksi kukaan viitsii tällaista mahdottomalta tuntuvaa yhtälöä lähteä ratkaisemaan? Siksi, kun se on niin mielenkiintoista! Palkitsevaa! Vapauttavaa! Siksi, kun koen sen olevan elämän tarkoitus! Se on sitä, että tulee täysin tietoiseksi itsestään ja kaikesta muusta myös. Se on sitä, että löytää syvimmän olemuksensa, yhteyden ja ykseyden kaiken kanssa. Se on sitä, että vapautuu kaikesta taakasta, painolastista, sitoumuksista, traumoista eli puhdistuu täysin.

Elämän palapeli

Jos kuvitellaan, että elämäni on palapeli, jonka kuva on osin synkkä, tuhruinen ja ankea. Lähden pala palalta käymään näitä synkkiä osia läpi puhdistaen ne. Kun olen puhdistanut jokaisen palan ja laittanut ne takaisin paikoilleen, kuvasta muodostuukin nyt aivan erilainen. Puhdistettu kuva on kirkas, valoisa ja selkeä, kaunis. Uudessa kuvassa kaikki saa uuden merkityksen, kun puhdistetun pinnan alta löytyykin ihan uusia ulottuvuuksia asioihin. Puhdistusta tehdessä pala kerrallaan kaiken näkee uudessa valossa ja kaiken olleen ja menneen voi hyväksyä, antaa anteeksi ja päästää irti.

Summa on matemaattinen termi ja ihan sopiva tähän yhteyteen, sillä tässä on selkeä logiikka. Kaikelle löytyy merkitys. Ja jokainen pala loksahtaa paikalleen kuten palapelissä muodostaen selkeän kuvan.  Käytännön tasolla tämä puhdistus ja eheyttämistyö muuttaa elämää vapaammaksi, helpommaksi ja hauskemmaksi. Ei ole enää traumojen ja uskomusten vuoksi pakottavia kuvioita, rajoituksia tai pelkoja. Löytyy sisäinen rauha, rakkauden olotila ja puhdas ilo. Kaikki on tässä ja kaikki on hyvin, vaikka maailmassa ulkopuolella tapahtuisi mitä tahansa. Tästä tilasta lähtien on helpompi luoda uutta ja parempaa maailmaa, sillä se luominen tapahtuu aina sisältä ulospäin. Ensin se rauha luodaan itselle sisälle ja sen jälkeen se voi alkaa näkyä ulkoisessa maailmassa. Maailma muutetaan siis ihmisen sisäisen maailman kautta. Jokaisen ihmisen. Nyt on sen aika!