Ihmisinä meillä on monenlaisia tarpeita ja usein koemme, että ne jäävät täyttymättä. Tätä mietin eilen. Sitä, että miten ne tarpeet voivat täyttyä, kun en voi niiden täyttämistä laittaa kenenkään toisen ihmisen vastuulle. Ja sitten on kuitenkin paljon tarpeita, jotka liittyvät myös toisiin ihmisiin. Esimerkiksi on tarve tulla kuulluksi ja tarve jakaa asioita muiden kanssa. Näitä tarpeita on vaikea täyttää itsekseen. Usein toki kokemus siitä, ettei tule kuulluksi toisten ihmisten taholta juontuu siitä, että itse ei kuule itseään. Joten avain tarpeiden täyttämiseen kuitenkin lähtee itsestä, että itse täyttää tuon tarpeen itselleen ensin. Ja sitten alkaa tulla kuulluksi muidenkin taholta.
Mietin myös, että miltä tuntuisi, kun kaikki tarpeet tulevat täytetyksi. Teen usein niin, että pyydän saada ymmärryksen jostain asiasta tai kokemuksen, miltä se tuntuu ja niin tein nytkin. Olin tässä vaiheessa kiertänyt Savojärveä puolen kierrosta, uinut matkan varrella, vähän väsytti kuumuuden vuoksi. Reitti kulki henkeä salpaavan kauniissa ja huumaavan ihanasti tuoksuvassa suomaisemassa järven rantaa pitkin. Kävi melko voimakas tuuli, joka teki kuumuudesta todella miellyttävää ja lempeää. Pitkospuilta sain poimia auringon kypsyttämiä makeita lakkoja niin paljon kuin jaksoin syödä. Suon voimakas bioenergia tuntui hoitavana ja voimia antavana. Sitten istuin vakaalla lämpimällä kalliolla kokien turvaa samalla kun vesi huuhtoi varpaita virkistäen ja maisema oli niin kaunis. Tässä hetkessä koin tarpeideni täydellistä täyttymystä. Koin Äitimaan kuulevan ja täyttävän kaikki tarpeeni täydellisesti. Tältä se siis tuntuu.
Jatkoin matkaa ja toivoin vielä, että saisin jakaa tämän hetken upeuden jonkun kanssa. Ja jos luit tämän, niin tämäkin tarve täyttyi, jaoin kokemukseni juuri kanssasi. Saunoin ja uin vielä sekä paistoin makkaraa. Mitäpä muuta ihminen enää voi toivoa.
Täydellisiä hetkiä on koko ajan koettavana. Missä tilanteessa sinä olet kokenut hetken täydellisyyttä? Eikä tähän kokemukseen oikeastaan tarvita muuta, kuin yhden hetken täydellisyys, nimittäin nyt-hetken täydellisyys. Se meillä on, eikä muuta olekaan.
Toisinaan tuntuu, että on pitkänkin aikaa jumissa jossain tilanteessa, olotilassa tai suhteessa johonkin toiseen ihmiseen ja tuntuu, ettei pääse eteen- eikä taaksepäin, ei yli eikä ympäri. Tämä on tavallista, normaalia ja usein myös ihan hyvä asia, että voi pysähtyä ja käsitellä asian pohjia myöten. Asioilla on myös aikansa ja joskus jumiutunut tilanne voi odottaa oikeaa aikaa edetä.
Mitä tehdä, jos haluaa purkaa jumitilaansa?
Hyvä lähtökohta on lopettaa tilanteen vastustaminen, hyväksyä tilanne sellaisenaan, kun se on. Tilannetta voi katsoa erilaisista, uusista näkökulmista ja voi etsiä syitä sille, miksi jumittaa. Voi tarkastella omia ajatuksiaan ja uskomuksiaan asiaan liittyen. Jos käyttää paljon sanontoja, joissa esiintyy ”aina”, ”ei koskaan” tai muita tämän tyyppisiä lukittuja ilmaisuja, niitä kannattaa pyrkiä muuttamaan. ”Miksi minulle aina käy näin? En koskaan onnistu. Mikään ei koskaan muutu. Minulla on aina vaikeaa.” Ja monia muita ajatuksia tai sanontoja, jotka luovat juuri sitä, mitä niissä tuskaillaan. Kannattaa siis kuunnella omaa puhettaan, myös sitä sisäistä ääntä, mikä sepittää näitä tarinoita vain itselle.
Meillä on myös tiedostamattomia uskomuksia ja sidoksia, joihin on vaikeampi päästä kiinni. Niitä on kertynyt alitajuntaan aikojen saatossa. Niihin on mahdollista päästä käsiksi esimerkiksi syvässä meditaatiossa. Alitajunnassa on usein ihan looginen syy, miksi mieli pitää kiinni jumittavista uskomuksista ja ajatuksista. Asiaan voi liittyä pelkoja ja traumaattisia muistoja ja alitajunta suojelee ihmistä näiltä pitämällä tilanteen ennallaan, turvallisesti jumissa. Pelot ovat joskus olleet aiheellisia, mutta luultavasti ne eivät enää ole tarpeellisia. Ne voi löytää, kohdata ja vapauttaa.
Jumista vapauteen
Itse olen käsitellyt jo paljon alitajuisia esteitäni, mutta silti niitä vielä välillä pulpahtaa esiin. Luovassa tekemisessä jumi syntyy itselleni usein silloin, kun en tartu ideaan ja toteuta sitä. Jos en esimerkiksi kirjoita ajatuksiani, vaan alan arvostella ja miettiä, ettei tämä ole järkevää tai kenellekään hyödyllistä tai että en kehtaa kirjoittaa tästä, silloin virtaus ehtyy. Jos taas kirjoitan ajatukset sitä mukaan, kun niitä tulee, niin virtaus säilyy ja seuraavana aamuna on taas uusia ideoita. Nyt on juuri ollut tällainen lähes kahden viikon jumi, kun olen hylännyt ideoita. Nyt hyppään taas luovaan virtaan, luotan siihen ja annan sen viedä ja tuoda.
Voi miten paljon me kannamme vanhoja taakkoja, omiamme ja jopa muiden! Isoja asioita ja pienempiä asioita. On vääryyksiä, loukkauksia, hylätyksi tulemisia, on syyllisyttä, vihaa, häpeää, katkeruutta ja kaunaa. Osasta tahdomme pitää kiinni kynsin ja hampain, ikään kuin se suojelisi tai auttaisi jollain tavoin. Osasta taakkaa haluaisi vapautua, mutta ei oikein osaa. Miten menneestä vapautuminen onnistuu?
Vanhasta taakasta kiinnipitäminen, joko tietoisesti tai tiedostamattakin, vie huomion pois tästä hetkestä, läsnäolosta. Kaikki voisi olla hyvin juuri nyt, jos sitä muistoa ei olisi, jos siitä ei pitäisi kiinni ja sillä tavoin loisi sitä aina uudelleen tunnetasolle olemaan, tuntumaan, vaikuttamaan. Se voi tuntua myös kehossa, painaa hartioilla, tuntua kipuiluna eri puolilla kehoa. Se vie elämänvoimaa itseltä ja tästä hetkestä ja se myös varjostaa tulevaa.
Mitä asialle voi tehdä?
Mitä on tehtävissä? Jos vain päätän unohtaa sen, työnnän jonnekin mielen perukoille, kieltäydyn enää ottamasta asiaa esiin? Tämä toimii hetken helpotuksena, mutta voi lisätä kehon kipuilua, sillä jonnekin se tuska, paha mieli, kokemus meissä menee. Kieltäminen ja piilottaminen ei siis ole paras ratkaisu. Sen sijaan asian syvempi tarkastelu ja käsittely, jossa on aikomuksena nähdä koko tilanne laajemmasta näkökulmasta, voi auttaa. Laajemmasta näkökulmasta voi nähdä miksi jokin asia tapahtui niin kuin tapahtui ja jopa huomata jotain hyvää siinä. Voi myös huomata, että siitä laajemmasta näkökulmasta katsoen on oppinut jotain. Tämä voi auttaa ymmärtämään ja hyväksymään asiaa.
Menneen ymmärtäminen ja hyväksyminen avaa mahdollisuuden antaa anteeksi, niin itselle kuin muillekin. Tämä vapauttaa!
Se oli vuonna 2013, kun minussa aukeni kanava, jonka kautta suorastaan pursui tekstiä ja ne myös soivat päässäni, ne olivat siis lauluja. Se oli minulle todella ihmeellistä ja avasi valtavan mahdollisuuksien maailman. Ymmärsin, että kaikki on mahdollista. Kaikki, mitä oma mieli ei rajoita. Ainut rajoite on se mieli. Tämä sama koskee kaikkia ihmisiä, en ole mitenkään poikkeuksellinen yksilö.
Jostain syystä juuri nyt on tarve julkaista yksi teksti tuolta ajalta, sille on myös sävelet olemassa.
Tietoisuuden tällä puolen
Katson taivasta ja tähteä,
ei tarvii minnekään lähteä.
Avaruus minut saavuttaa,
on tilaa olla ja hengittää.
Kaikki yhtä ja samaa on,
maailmankaikkeus rajaton.
Aikansa kestää ja hajoaa
tullakseen taas uudestaan.
*
Kuin säde auringon katoaa
illalla taivaanrannan taa,
myös mekin ilmaan haihdutaan,
toiseksi vaihdutaan.
Vaikkei sitä enää täällä nää,
kaikki jatkaa elämää.
Aurinko nousee uudestaan
kuin ei se pois ois ollutkaan.
*
Ei mitään turhaa tai sattumaa,
kaikki jotain aina tarkoittaa.
Kaikella paikka ja aika on,
ketju elämän loputon.
Matkani kesken kun vielä on,
se jatkon saa niin toivotun.
Kun viimein kaiken ymmärrän,
palaan kotiin kanssa auringon.
*
Kuin säde auringon katoaa
illalla taivaanrannan taa,
myös mekin ilmaan haihdutaan,
toiseksi vaihdutaan.
Vaikkei sitä enää täällä nää,
kaikki jatkaa elämää.
Aurinko nousee uudestaan
kuin ei se pois ois ollutkaan.
*
En yhtään pelkää tulevaa,
vaikka näen paljon kuolemaa.
Se portti toiseen paikkaan on,
joten älä ole toivoton.
Kun palaan valoon kirkkaimpaan,
silloin yhteen taas tullaan,
saan rakkaan syliin sulkea
ja voimme yhdessä kulkea.
*
Kuin säde auringon katoaa
illalla taivaanrannan taa,
myös mekin ilmaan haihdutaan,
toiseksi vaihdutaan.
Vaikkei sitä enää täällä nää,
kaikki jatkaa elämää.
Aurinko nousee uudestaan
kuin ei se pois ois ollutkaan.
Miten päästä luovaan rajoittamattomaan tilaan?
Huomasin, että luovuutta auttaa läsnäolo, stressittömyys, pysähtyminen, rauha, vapaus ja luonnossa liikkuminen. Tiedostin myös paljon tätä ihanaa virtaavaa luovuuden tilaa estäviä asioita. Myöhemmin löysin menetelmän, jolla mielen esteitä voi helposti purkaa. Tämä menetelmä on ThetaHealing. syvä meditaatio, jossa muutoksia on mahdollista tehdä.
Olemme taitavia huijaamaan itseämme ja piilottamaan raskaita ja vaikeita asioita, tunteita, traumoja sekä mielen perukoille että myös kehon uumeniin. Ne ovat hyvin piilotettu, vaan ei poissa. Luulin, että kaikkein syvimmälle olin itseltäni piilottanut kaiken pahuuden; maailman pahuuden, muiden ihmisten pahuuden ja oman pahuuteni. Kohtasin ne viime syystalvella ja käsittelin oikein pohjia myöten. Siis henkisesti meditaatiossa, en konkreettisesti.
Jotain oli kuitenkin vielä piilossa syvemmällä kuin pahuus. Siellä oli jumissa feminiinienergia ja sitä jumitti naisena koettu kärsimys, kipu, tuska, väkivalta, traumat ja näistä johtuvia tunteita, kuten vihaa, katkeruutta, syyllisyyttä ja häpeää. Tällaisen potin olemassaolon olin kieltänyt ja piilottanut sen itseltäni ihan kokonaan. Se piilotteli kehossani kohdun alueella. Tämä ei ole kaikki ollenkaan omaani, ainakaan tämän elämän tapahtumista syntynyttä, vaan enimmäkseen esiäideiltä perittyä ja omista menneistä elämistä kertynyttä, käsittelemätöntä taakkaa.
Tiedostamisen jälkeen voi alkaa vapautuminen
Asian tiedostamisen jälkeen kohdun alueelle alkoi virrata energiaa, joka vapautti tätä kaikkea. Tiesin samalla myös sen, että koen tätä voidakseni välittää tätä myös muille. Vapautuneeseen tilaan alkoi virrata kevyempää, valoisaa, puhdasta energiaa; rakkautta. Tämä jatkui muutamia päiviä, ihan lempeästi ja nätisti. Aloin ymmärtää ja kokea, että tämä vapauttaa luomisvoimaa, sieltä alkaa versota iloa, lisää hyväksyntää ja rakkautta itseä kohtaan sekä syvä ymmärrys itsestä huolehtimisen tärkeydestä. Kun nainen luo uutta elämää odottaessaan lasta, hän yleensä huolehtii sinä aikana itsestään paremmin kuin muulloin. Silloin nainen huolehtii riittävästä levosta, oikeasta ravinnosta, sopivasta liikunnasta, kuuntele itseään ja kehoaan sekä laittaa itsensä etusijalle vauvan vuoksi. Mutta feminiininen luomisvoima on muutenkin uutta synnyttävää ja myös silloin olisi aiheellista kohdella itseään samoin, yhtä hyvin huolehtien, kuten raskaana ollessa, siis aina!
Esiin tuli vapautettavaksi myös alitajuisia asiaan liittyviä uskomuksia. Kaikkea tätä tuntui olevan monta kerrosta, siksi kai vapautuminen kestää useamman päivän. Vaikutukset liittyvät myös omasta kehosta ja seksuaalisuudesta nauttimiseen sekä itseilmaisun vapautumiseen. Kukin kokee asiat tietenkin omalla tavallaan, tässä on nyt koottuna tähän mennessä esiin tulleita kokemuksia, niitä voi olla, ja vielä tulla, muitakin.
Olen ohjannut tämän meditaatiossa nyt myös muutamille muille naisille ja kokemus on ollut voimakas ja vaikuttava. Tällä viikolla kokeilen, miten tämä toimii pienryhmässä. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä!
Meditaatioissa tulee usein vastaan menneitä elämiä ja niissä tehtyjä lupauksia, vannottuja valoja ja muita sitoumuksia. Se kuulostaa uskomattomalta, mutta ne voivat vaikuttaa tähän hetkeen ja tähän elämään, mikäli sidosta ei ole katkaistu. Siksi ehdotan, että älä lupaa mitään! Sidokset voi katkaista, kun on tullut tietoiseksi, että sellaisia on olemassa.
Jotta ei loisi uusia sidoksia itselleen tulevaisuuteen, ei kannata luvata mitään. Jos tahtoo tehdä lupauksia, kannattaa rajata ne koskemaan tiettyä asiaa ja tiettyä ajanjaksoa. Vihkivalassa on sentään määre, että kunnes kuolema erottaa. Silti löytyy useasti energeettisiä sidoksia tämän elämän exien lisäksi myös menneistä yhteiselämistä. Avioliitossa on siis maallisten viranomaissitoumusten lisäksi tunnesiteet ja vielä niidenkin jälkeen energeettiset siteet. Jos on vaikeuksia päästä tai päästää irti ihmissuhteista, tämäkin kannattaa huomioida.
Miten nämä valat ja lupaukset voivat vaikuttaa elämäämme?
Hyvin yleinen menneestä elämästä tuleva vala on köyhyysvala, joka on tehty luostarielämässä tai muuten jonkin uskonnon palveluksessa ollessa. Ei tarvinne selittää vaikutuksista. Myös selibaattilupauksia ja hiljaisuusvaloja liittyy uskontoihin. Nämä voivat tulla esiin syyllisyytenä, kun ns. rikkoo lupausta tai estoisuutena tai pelkona ilmaista itseään. Yksittäisissä tilanteissa moni on tullut vannoneeksi tai luvanneeksi mitä tahansa tyyliin ”en koskaan enää…”. Ja näin se tapahtuu edelleen! Muistathan, miten vahva on ajatuksen voima ja sanotut sanat ovat vielä voimakkaampia! Näihin tilanteisiin liittyy yleensä myös syvä tunnelataus, joka entisestään vahvistaa valaa tai lupausta.
Miten pääsen irti lupauksista ja valoista?
Esimerkiksi näin: Sulje silmäsi ja keskitä hengitys sydämeesi. Kuvittele mielessäsi, miten sinulla on näkymätön säie maapallon keskipisteeseen ja toinen säikeen pää on kiinni tuolla jossakin alkulähteessä. Sinä olet siinä ikään kuin helmi tai jalokivi nauhassa, tässä säikeessä. Ja kaikilla muillakin ihmisillä on samanlainen. Kaikki nämä säikeet ovat yhteydessä toisiinsa alkulähteessä ja kaikkien maapallolla asuvien säikeet ovat yhteydessä myös maapallon keskipisteessä. Jokaisen säikeen kuuluisi olla muilta osin irrallaan toisista, kulkea rinnakkain kaikkien muiden säikeiden kanssa, siististi ja selkeästi. Nämä joskus tehdyt lupaukset ja vannotut valat ja muut sitoumukset kasvattavat seittiä ja lonkeroita näiden säikeiden välille, sekoittaen ne ja saaden ne keskenään solmuun. Määrää kaikki nämä seitit ja lonkerot eli sitoumuksesi pois ja näe niiden irtoavan ja haihtuvan. Näe oma säikeesi selkeänä, puhtaana ja suorana. Totea, että olen vapaa kaikista lupauksistani ja valoistani, ne eivät enää sido minua. Toista tarvittaessa.
Näin tämän tavan meditaatiossa viime viikolla ja käytinkin sitä jo asiakkaan kanssa. Se toimii niin vanhoihin kuin myös uusiin sitoumuksiin.
Olen koko elämäni ajan kamppaillut painoni, syömisen ja varsinkin makeanhimon kanssa. Asiaa työstäneenä en voi muuta kuin ihmetellä; mitä kaikkea voikaan olla makeanhimon taustalla! Itseltäni olen kaikista asioista määrällisesti eniten löytänyt, muuttanut ja puhdistanut juuri syömiseen, painoon ja makeanhimoon liittyviä uskomuksia ja ajatuksia. Ja jotain rajoittavaa tai kiinni pitävää on edelleenkin olemassa, koska aihe ei vieläkään ole täysin ongelmaton. ThetaHealing® lähtee ajatuksesta, että kaikella, mitä elämässämme on, on jokin syy. Yleensä se syy on jokin hyöty, jokin tarve, joka täyttyy, vaikka se asia meille tässä hetkessä näyttäytyy ongelmallisena. Siispä makeanhimolle ja syömisongelmille on ollut monia tarkoituksia minullakin.
Lapsuudesta löytyy syy, jonka olen aiemminkin tiedostanut. Siihen aikaan, kun olin vauva, oli tapana kastaa tutti sokeriveteen tai hunajaan, jotta vauva olisi tyytyväinen, eikä huutaisi. Ohjeena silloin oli pitää tietty syöttöväli ja tämän välin aikana nälkäitkua hillittiin makealla tutilla. Tämä on selkeää ja on helppo ymmärtää, että se addiktoi makeaan. Siitä seurasi myös tunnesyömistä; makea tuo lohtua, se korvaa läheisyyttä ja syliä. Siitä aiheutui myös itseilmaisun estoa; ei saa huutaa, ei saa ilmaista tarpeitaan, vaan ne tukahdutetaan sokerilla. Tästä juontuu myös ajatuksia ja uskomuksia, kuten minulla ei ole oikeutta/lupaa/ei ole turvallista ilmaista tarpeitani, en ole riittävän arvokas, jotta minua kuultaisiin ja tarpeisiini vastattaisiin. Ja siten sokeri ja kaikki makeat herkut ovat olleet ratkaisu näihin ongelmiin, korvike.
Syitä löytyy piilosta alitajunnasta
Meditaatioissa on löytynyt alitajunnasta useita syitä kauempaa esivanhempien elämistä tai omista menneistä elämistä. On ollut kotinsa menettänyt mies, joka on turvakseen kasvattanut fyysistä kehoaan ja minulle tästä on jäänyt uskomus, että tarvitsen massaa ympärilleni ollakseni turvassa ja että minulla olisi koti. On ollut nälkään kuolemisen pelkoa pula-ajoilta, siispä nyt on syötävä aina kun ruokaa on saatavilla, koska se voi loppua milloin tahansa. Massaa pitää myös kerätä siltä varalta, että ravintoa ei olisi aina saatavilla, jos vaikka tulee katovuosi. On ollut yksinäisyyttä, jolloin ainoa lohtu ja ilo on ollut syöminen. Toisaalta syöminen on aina liittynyt myös yhdessäoloon, yhteisöön kuulumiseen ja juhlimiseen, myös iloon, mutta myös suruun on syöty ja syödään edelleen.
Syöminen toimii myös minkä tahansa pelon hallintana, se vie huomion pois pelon aiheesta. Syöminen tuo huvia tylsyyteen. Syöminen toimii rakkauden, parisuhteen, seksin tai huolenpidon korvikkeena. Syöminen voi olla vapauttavaa, se voi auttaa keskittymään ja antaa tunnetta elämän hallinnasta, joko rajoittamalla syömistä tai syömällä rajattomasti. Itselläni ylipainon hyöty on ollut myös se, että olen aina harrastanut liikuntaa, muuten en ehkä olisi viitsinyt.
Naisena menneissä elämissä on myös ollut tarve piilottaa omaa viehättävyyttään ja seksuaalista vetovoimaansa, ja se on onnistunut painoa säätelemällä, milloin ollen ajan ihannekäsitykseen nähden liian pieni, milloin liian iso. Viehättävyyden piilottaminen on antanut turvaa, on välttynyt epätoivotulta avioliitolta tai miesten huomiolta ja varmaan myös väkivallalta ja mustasukkaisuudelta. Oman kehon piilotteluun ja sabotointiin on siis monia perusteltuja syitä alitajunnassa.
Syitä löytyy huomioimalla omia ajatuksia
Tänä keväänä tein puhdistautumistarkoituksessa kuuden päivän paaston, joka myös nosti pintaan pelkoja syömättömyydestä ja siitä, että joku toinen säätelee syömistäni, etten itse pysty vaikuttamaan ravinnon saantiini, olen toisten armoilla siinä asiassa. Toisessa osassa puhdistumiskuuria uutettiin alkoholiin yrttejä ja sitä otettiin kaksi ruokalusikallista aamuin illoin. Yllättäen tämä nosti pintaan myös syömiseen liittyviä asioita. Minä olen syönyt myös välttääkseni alkoholisoitumisen! Uskomuksia oli mm., että jokaisella pitää olla joku ongelma ja syömisongelma on helpompi kuin alkoholiongelma. Jos en syö hyvin ja ole riittävän painava, alkoholisoidun helposti. Samalla ymmärsin, että pelkoni liittyen läheisten alkoholin käyttöön onkin pohjimmiltaan oman alkoholisoitumisen pelkoa. Vaikka tässä elämässä en paljoa alkoholia käytä, niin menneitä elämiä on, joissa on ryypätty huolella.
Tänään juuri ymmärsin, että pelkään elämän olevan tylsää ja tarkoituksetonta, jos ei olisi mitään ongelmaa. Siksi vielä pidän kiinni makeanhimosta, paino- ja syömisongelmasta. On jotain askarreltavaa. Siihen liittyy myös jotain pelkoja siitä, että elämässä ei saa päästä liian helpolla, ja myös pelkoa muiden mielipiteistä tilanteessa, jos ei olisikaan mitään ongelmaa.
Apua ja ratkaisuja löytyy
Monet näistä asioista ovat täysin järjenvastaisia. Mutta kun kyse ei olekaan järjestä, vaan alitajuntaamme aikojen saatossa kaiken kokemamme perusteella syntyneestä ohjelmoinnista, joka pyörii aivoissamme ja toteuttaa näitä hölmöjä juttuja. Onneksi olen löytänyt ThetaHealing®istä tehokkaan menetelmän, jolla voin näitä löytää ja muuttaa itseltäni sekä myös auttaa muita tällä samalla menetelmällä. Muutos uskomuksissa ja ajatuksissa muuttaa todella sen oman todellisuuden. Alitajunnan ohjelmaa muutetaan niin, että saa sen tarpeen tyydytettyä ilman makeaa, ilman ylensyömistä, ilman tarvetta kerätä ylimääräistä massaa ympärilleen.
Kyllä! Sano elämälle kyllä ja antaudu laajenemaan. Tähän ajatukseen heräsin yhdeksän tunnin yöunien jälkeen ja pitääkin se heti kirjoittaa, ettei järki pääse väliin estämään. Nyt en yhtään tiedä, mitä aion kirjoittaa eli teen kuten edellisessä Mistä viisautta? kirjoituksessa kuvasin kanavointia.
Laajeneminen, kasvaminen ja kehittyminen on maailmankaikkeuden perusasia. Se on kyllä syklistä, jossa myös vuoroin supistutaan ja palataan nollaan. Kuten hengitys, sisään ja ulos. Maailmankaikkeus hengittää myös sisään ja ulos, laajentuu ja supistuu. Mutta syklissä on vaiheensa, pitää olla molemmat, emmehän voi pelkästään hengittää joko sisään tai ulos, niin ei voi maailmankaikkeuskaan. Sääntöhän on; niin ylhäällä kuin alhaalla.
Maailmankaikkeutemme on laajenemisen vaiheessa ja me siinä mukana. Se mikä meillä on sekuntien mittainen sisäänhengitys, on maailmankaikkeudellemme miljoonien vuosien mittainen, tai ehkä enemmänkin. Kuten hengitys, myös maailmankaikkeuden laajeneminen on luonnonlaki, se tapahtuu, ei pysty pidättämään. Ja siksi ei kannatakaan, suostutaan vaan iloisesti mukaan laajenemiseen, antaudutaan elämälle, sanotaan kyllä itsellemme ja toiveillemme, unelmillemme, rakkaudelle, ilolle, kiitollisuudelle, kaikelle hyvälle, kaikille mahdollisuuksille oppia ja kehittyä, tulla enemmäksi ja laajemmaksi.
Toiveiden toteutuminen on laajenemista ja siis myös luonnonlaki. Saat sen, mitä luot. Kun toivot elämääsi, jotain mikä lisää rakkautta, iloa, hyvinvointia ja runsautta, se on pyrkimistä laajenemiseen. Maailmankaikkeus tukee sitä. Se tapahtuu sallimalla, antautumalla ja vastaanottamalla. Siksi ajatustemme, tunteidemme ja uskomustemme pitää olla puhtaat ja vapaat, että ne eivät vastusta tätä luonnollista pyrkimystä. Jos on pelkoa, katkeruutta tai vihaa, ne supistavat ja vastustavat laajenemista. Laajenemista ei voi estää, mutta se voi olla kivuliasta tai hankalaa vastustamalla.
Siispä sano ilolla KYLLÄ maailmankaikkeudelle, elämälle, rakkaudelle, ilolle, laajenemiselle ja omien toiveidesi toteuttamiselle! Antaudu vastaanottamisen tilaan tuntien kiitollisuutta kaikesta, ihan kaikesta mitä jo on ollut, nyt on ja mitä vielä tulossa onkaan! Ole valmis ottamaan vastaan!
Mistä tää viisaus on tullut, kysyi Panu videoni yhteydessä Facebookissa eilen. Halusin vastata kunnolla ja kirjoittamalla saan paremmin koko ajatuksen esiin, videolla tulee jotenkin hätäiltyä ja puolet unohtuu.
Viisauden pohja on tieto, jota kootaan eri lähteistä; kaikesta koulutuksesta, hyviä kirjoja ja muita julkaisuja lukemalla, kuuntelemalla toisia. Toinen puoli tulee kokemuksista, joita eletty elämä tuo; työt, ihmissuhteet, tilanteet ja olosuhteet jne. Viisaus muodostuu usein ns. kantapään kautta, haasteita selvittäen. Tieto ja kokemus muotoutuvat ymmärrykseksi ja viisaudeksi jonkinlaisen sisäistämisen prosessin kautta, mietiskellessä asiat punoutuvat yhteen ja muodostavat joskus jotain ihan uusiakin oivalluksia. Sitten on perimätietoa, solumuistia ja intuitiota. Tämä on tuttua, mutta ei tässä vielä kaikki.
On olemassa ja saatavilla muutakin tietoa ja viisautta. Tosin kuten kaikki muukin, viisauskin on yhtä ja kaikki viisaus lopulta lienee samasta lähteestä. Näkemykseni mukaan on olemassa korkein viisaus, joka on luonut kaiken. Se on kaiken alkulähde, puhdas pyyteetön Rakkaus, se energia, mitä kaikki on. Sen täytyy sisältää valtava mittaamaton äly, viisaus, joka on luonut tai jonka avulla on luotu näin hienoja systeemejä, kuten vaikka ihminen ja universumi. Kurkottamalla tähän korkeimpaan älyyn, viisauteen kukin saa tasoonsa ja ymmärrykseensä sopivia vastauksia, jotka tulevat usein erilaisten välittäjien kautta. Välittäjä voi olla oma henkinen opas, enkeli, ylösnoussut Mestari, joku maailmankaikkeuden laeista, tai yhtä hyvin toinen ihminen, luonto, puu tai kivi. Itse en aina erota, mistä vastaus kysymykseeni tulee, se välittäjä voi olla myös oma korkeampi osani, korkeampi minä. On myös ihmisten ajattelun ja tiedon muodostama kollektiivinen tietoisuus, johon me kaikki annamme osuutemme, mutta tämäkin tieto on alun perin samasta lähteestä.
Miten tavoitella tätä korkeampaa viisautta?
Kyse on tietoisuuden laajenemisesta. On tärkeää tavoitella totuutta, sillä myös harhaa on liikkeellä. Erottelukyky on se, jota kannattaa harjoitella ja onhan se jokapäiväistä muutenkin; pohdimme esim. onko jokin netissä oleva tietolähde luotettava, onko tieto totta. Samaan tapaan tätä tietoa arvioidaan, mutta enemmän sydämen kautta kuulostelemalla, koska oma äly ei välttämättä riitä arviointiin. Tietoisuus laajenee henkisillä harjoituksilla ja meditoimalla, itse käytän näitä, muitakin tapoja on. Siihen ei tarvita mitään apuaineita, sieniä syömällä laajennettu tietoisuus voi viedä ongelmiin, kuten psykoosiin. Henkisillä harjoituksilla ja meditoimalla tietoisuus laajenee turvallisesti ja sopivaan tahtiin. Mieli, tai lähinnä sen osa ego, pystyy ottamaan kerrallaan vastaan vain rajallisesti uutta tietoa. Jonkun enemmän, jonkun vähemmän.
Kun tahdon ymmärtää jonkin asian, pyydän tältä korkeimmalta taholta, että se minulle selitetään, annetaan ymmärrys kyseisestä asiasta. Joskus se vastaus tai ymmärrys tulee heti, joskus usean päivän kuluttua. Usein ymmärrys ja oivallus tulee lenkillä, metsässä kävellessä. Se tulee ikään kuin pakettina, joka avautuu mielessä. Se voi olla vertauskuva tai mielikuva. Se voi olla hyvin tunnepitoinen kokemus abstraktista asiasta. Toisinaan saadun vastauksen ymmärtää kirkkaasti, mutta sitä olisi vaikea selittää toiselle.
Joskus vastaus tulee niin, että asetun kirjoittamaan ja alan kirjoittaa tietämättä mikä on seuraava sana. Tätä kutsutaan kanavoinniksi. Siinä pitää saada oma pää tyhjäksi, jotta tosiaan pystyy olemaan ajattelematta, mitä kirjoittaa seuraavaksi. Teksti tulee sana kerrallaan ja kun sen jälkeenpäin lukee, niin kyllä siinä tolkku on. Tätä olen käyttänyt esim. välittäessäni enkelien viestejä pyynnöstä jonkulle toiselle. Nämä tekstit, joita kirjoitan blogiin ja Facebookiin ovat sekoitus omaa ajatteluani ja korkeampaa viisautta, en juurikaan suunnittele tai mieti, mitä kirjoitan, teksti vaan virtaa.
Kun kehittyy henkisesti, pääsee korkeammalle tietoisuuden tasolle. Henkisesti kehittyy, kun työstää tunteitaan ja uskomuksiaan, puhdistaa ajatuksiaan ja energioitaan, kohtaa pelkojaan ja haasteitaan. Näistä olen kirjoittanut aiemmin. Mitä enemmän avautuu ja saa ymmärrystä, ymmärtää myös, miten vähän tietää ja ymmärtää…
Yksi vinkki
Tässä yksinkertainen ja tehokas ohje, miten pyytää vastausta tai ymmärrystä:
Sulje silmät (ei ole pakko, mutta itse keskityn paremmin silmät kiinni), keskitä hengitys sydämen alueelle, syvennä joka henkäyksellä. Esitä kysymys tai pyyntö ymmärryksen saamisesta. Sano hitaasti ääneen tai mielessäsi: Minä olen läsnä, minä olen rakkaus, minä olen sydämessäni, minä olen hiljaa ja kuuntelen. Ja sitten olet läsnä rakkaus sydämessäsi ja hiljaa kuuntelet. Jos et saa mitään vastausta siinä ajassa, kun pystyt meditaatiossa olemaan, niin lähde lenkille tai anna muuten vastaukselle aikaa ilmaantua. Ennemmin tai myöhemmin saat vastauksen ja ymmärryksen asiaasi tai kokemuksen siitä. Ole valppaana ottamaan vastaus vastaan missä tahansa muodossa.
Tosiaan myös kivissä on tietoisuutta. Kuvassa omat kiveni ovat puhdistumassa kylvyssä ja samalla latautumassa auringossa. Meditoidessa voi pitää kiveä kädessä. Eri kivillä on eri ominaisuuksia ja kiven voi virittää tekemään tiettyjä tehtäviä, esim. puhdistamista tai hoitamista.
Olen tosi pahoillani siitä, että armo ja muutama muu erityinen asia puuttuu monen elämästä, ne ovat vieraita. Syy siihen lienee, että ne liittyvät vahvasti uskonnollisuuteen, kirkkoon ja uskontoihin. Monet meistä, itsekin, haluamme olla erillään näistä ja ihan hyvästä syystä. Meissä on vuosisatojen takaisia muistijälkiä solutasolla, alitajunnassa ja näemme edelleenkin tapahtuvan uskontojen nimissä tehtävän paljon pahaa ja vääryyttä. Mutta siitäkin traumasta voi vapautua ja nähdä sen yli.
Tämä trauma erottaa meitä asioista, jotka kuuluvat kaikille, ovat kaikille olemassa, ilman mitään välikäsiä ja anekauppoja. Armo, pyhyys, jumaluus. Nämä ainakin nyt tulevat mieleen, ehkä on muitakin.
Mihin tarvitsemme armoa, pyhyyttä, jumaluutta? Edellisessä kirjoituksessa käsittelin esteitä ja rajoitteita, joita meillä tunne,- ajatus- ja uskomustasolla on vaikuttamassa elämäämme ja sielunyhteyteemme. Voimme työstää näitä asioita monin eri tavoin ja tekniikoin, mutta jossain kohtaa keinot saattavat loppua, mikään ei auta, mistään ei saa apua. Silloin kokemus armosta voi puhdistaa, auttaa, uudistaa.
Mitä se on?
Luultavasti sinulla on kokemus siitä, mitä tarkoitan. Yritän kuvata sitä, vaikka sanat ja selitykset eivät tee sille oikeutta. Armo, ja myös pyhyys ja jumaluus, ovat läsnä luonnon kauneudessa. Niissä henkeäsalpaavissa hetkissä, kun auringon noustessa aamukaste ja usva kimmeltävät, ja samassa kuvassa näkyy jylhä kallio ja järvi, joutsenpari. Alkukesäinen suo, jossa yhtä aikaa kukkivat ja tuoksuvat huumaavasti kaikki valkoiset kukat. Tai kun aurinko laskee ja värjää taivaanrannan upeimmilla väreillään. Jos kohtaa hirven tai karhun. Ilman pelkoa. Tai jos on kunnia olla läsnä läheisen siirtyessä ulottuvuudesta toiseen; syntymän ja kuoleman hetket. Myös suuret oivallukset, henkisen kehittymisen askeleet. Elämää suuremmat hetket. Näissä hetkissä on armoa, nämä hetket puhdistavat ja asettavat meidät ja asiamme oikeaan mittasuhteeseen. Näissä hetkissä on mahdollisuus kokea samalla kertaa mittaamatonta suuruutta ja voimaa sekä pienuutta ja heikkoutta.
Nämä ovat harvinaisia ja arvokkaita hetkiä. Niitä voisi kuitenkin olla enemmän kuin vain muutaman kerran elämässä. En usko, että ne tulevat kohdalle etsien ja yrittäen. Ennemminkin antautuen ja sallien. Asettuen ottamaan vastaan. Kun virittäytyy nauttimaan luonnon kauneudesta ja tuntee siitä kiitollisuutta, nämäkin hetket lisääntyvät. Nämä hetket ovat suuria lahjoja ja ihmeitä.
Voisimme päästää ja kutsua elämäämme enemmän armoa, pyhyyttä ja jumaluutta. Eivät ne siitä kulu eivätkä lopu. Onhan joka viikko pyhäpäivä. Armo, pyhyys ja jumaluus kuuluvat kaikille.
